Laskettu aika oli jo viikko sitten, mutta vasta tänään pääsin tositoimiin. Ponnistusvaihe kesti kaksi pitkää tuntia. Olin jo aivan poikki ja äärimmäisen turhautunut, kun äijä vain pysyi piilossa. Sitten vihdoinkin saatiin jo jotain näkyviin, mutta kokonaan ei äijää vielä pihalle saatu, kun korvista otti kiinni. Siinä vaiheessa piti ottaa jo instrumentteja avuksi ja kammeta kaveri kuorestaan pois. Kylläpä oli helpotus saada ponnistus päätökseen, lihakset olivatkin jo kuin pehmeää makaroonia. Hymyilin ja huokailin urakan päätteeksi.
Kuvanveistossa sain siis tänään poistaa kipsimuotin savimallin päältä. En olisi ennalta arvannut, että urakka olisi fyysisesti niin rankka. Kourat ovatkin ihan hellänä. Itse asiassa muut selvisivät urakastaan huomattavasti nopeammin, mutta minun tekeleeni oli sen verran hankalamman mallinen ja savi ilmeisesti kovempaa. Pari tuntia tosiaan kiskoin ja suostettelin savea taipumaan. Takakappale irtosi liotuksen avulla ja lopulta piti apuvälinein ihan kaivaa savea tieltä pois, jotta etukappalekin irtoaisi. Operaation päätteeksi opettajamme vertasikin toimenpidettä synnytykseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Onnea potran savipojan johdosta! =)
Heheh! Kiitosta vaan. Vielä kun pääsisi lopullisen betonipojan valettua :D
siis saisi valettua tai pääsisi valamaan... pyöri kaksi rakennetta yhtä aikaa päässä :D
Oh, ihan säikähdin! Piti nopeasti lukea loppuun. Mummuksi taas luulin tulleeni!
Lähetä kommentti