Pihaleikkejä

Kävin kotiseuduilla

Ensimmäisenä päivänä ihmettelin, missä meidät pikkulinnut piileksivät. Isä sanoi niiden olleen pihalla useinkin viime aikoina ja kummasteli itsekin niiden poissaoloa. Sittenpä oli isäukko nähnyt naapurin tädin kulkevan tiellä lintuparvi perässään. Vaivihkaa oli välillä kaivanut taskustaan evästystä lintusille. Tulihan ne onneksi vielä meidänkin pihaan.

















Kätkäsuvannon maisemissa on aina niin kiva katsella, kun Kyösti juoksentelee vapaana ja selvästi nauttii siitä.

My first update in English

I have a good reason to write a short note in English. This update is dedicated to Amy and her family in Ireland and to Emilio in Colombia - my best wishes to all of you.

The reason I'm awake this late is that in the night time it's the best time for me to work. In the night time, if ever, I'm efficient. So, I was working on my thesis. Yet again.

I'm sick of listening to the recordings and writing down everything that is said and done during those two almost hour long interviews. And I'm also sick of flipping page after page trying to find some valid information on contemporary folk arts. And most of all I'm sick of trying to write scientific text. However, two weeks and my thesis should not be bothering me ever again. Two weeks and my thesis won't be acceptable reason to skip gym, meetings... Well, anything.

Tomorrow I've got two meetings and I should prepare the first one, at least. I should come up with some essential and actual issues to add to the agenda. Grrrreat. But after hours of meetings, I'll reward myself with a laid-back road trip towards Lapland. It's my nephews baptism on the following Saturday but I'm planning to appear in advance in order to offer mum a helping hand. May be I'll bake. A carrot cake? Yummmmm.

Gosh! I just realised I should also pack! And due to my lousy effort in writing my thesis during the weekend I need to pack at least seven thick books with me.

I think I need to empty my head of all the thoughts about folk art so that I won't bring the images to my sleep. The lady I interviewed, an artist, is quite creepy. Some of her works are really eerie. Therefore I'd better find my mp3-player and listen to The Moomins for a while. The man reading the story has a nice, comforting voice...

Homecity Mikkeli

Sunnuntaikävelyllä

Syyssää, sunnuntai ja kävelylenkki kanssa ystäväin. Sitten kotona kuumaa tomaattikeittoa. Nyt on hyvä alkaa päivän rutistus koulutyön parissa.

Ongelman ratkaisu oli X

Jouduin eilen omaa hölmöyttäni puuhaan, joka ei minulle oikeastaan kuulunutkaan. Parin viikon päästä järjestettävän stand up -illan juliste ei ollut painolaatuinen ja siinä oli muutakin häikkää, joten ajauduin tekemään uutta. Taiteelliseen puoleen en ajatuksiani juuri haaskannut, vaan hyvin pitkälti asettelin elementit juuri kuten ensimmäisessä yritelmässä oli tehty. Tuntikausia pohdin kuitenkin Photoshopin ongelman kanssa. Sellaisen, johon en aiemmin ollut törmännyt. Paras tekninen tukeni, isä, osasi kuitenkin ratkaista ongelman. Se hoitui X:n painalluksella - tadaa!

Opparia pitäisi nyt jatkaa. Toisen haastattelun litterointia yhä. Lähdekirjallisuutta käytän lähinnä perseen alusena, kun työtuoli on liian matalalla.

Vinkki pikkutunneilla työskenteleville

Kun 'kauneus' onkin 'kuanesus' on aika mennä nukkumaan. Oli sitä tekemistä jäljellä sitten minkä verran hyvänsä.

"Tämmöstä paskataidetta ei olis tänne pitäny tuoda"

Näin oli kirjoitettu vieraskirjaan Jussi Tukiaisen taideteoksesta. Taiteilija itse tykkäsi, että se oli parhainta krittiikkiä ikinä ja nauroi makeasti päälle.

Näen mielessäni, kuinka esitän opinnäytetyötäni auditoriossa ja sitten ohjaajani kommentoi "Tämmöstä paskatyötä ei olis tänne pitäny tuoda". Sitten minä nauran ja tykkään, että olen saanu parhainta kritiikkiä ikinä.

Litterointiylläri

Hehhei! Olinkin ajatellut, että ihan liian pikkuisen teettää työtä tuo opinnäytetyö, joten onneksi haastattelut pitää sittenkin litteroida sanasta sanaan. Voi räjähtelevät lihassäikeet sentään! Melkein tunnin olen kuunnellut, naputtanut, kelannut, naputtanut. Aikajanalla haastattelua on kulunut viisi ja puoli minuuttia reilusta neljästäkymmenestä. Parantelenpa jotenkin tätä istumisergonomiaa ja jatkan naputtelua. Miten joku oikeasti haluaa olla työkseen tutkija? Mulle on kyllä ihan tarpeeksi vastentahtosta puuhaa kirjottaa tämä säälittävä kolkytsivunen nivaska...

Kuvassa Ritva Nurmen "Uunokuikelo"

Positiivarit osaa vetää oikeista naruista

Mikäli siirrämme tehtävän aloittamista
kunnes voimme olla varmoja onnistumisesta,
emme koskaan saa aikaiseksi mitään tärkeää.
Jos siis olet aikonut vielä joskus ryhtyä
siihen, niin mikset sitten nyt heti?

Jos aloittaa aamunsa lukemalla tuollaisen tekstinpätkän, voiko käyttää päiväänsä kovin laiskasti? - No, okei. Voi, jos on hyvä keksimään tekosyitä. Mutta jospa tästä oikeasti aloittelisi hommiakin.