Seinänaapurin pariskunnalla oli kevään aikana raivokkaan kuuloisia riitoja tuon tuosta. Pitkään kuullosti sitten elämä onnelliselta (tai siis niin päättelin, kun oli niin autuaan hiljaista), kunnes taas toissailtana räjähti. Kyöstikin valpastui pystyasentoon, korvat heilahtelivat ja pää kääntyili puolelta toiselle. Varmaan tunteroisen jaksoi pari äänihuuliaan kiduttaa, ennenkuin talossa hiljeni. Meinasin jo jossain vaiheessa ryhtyä seinää takomaan, mutta päätin olla puuttumatta toisten "keskusteluun". Olkoonpa vastaisuudessa ihmisittäin.
Samana iltana kävin vielä koiralenkin jälkeen omalla hölkällä. Kello oli jo puoli kaksitoista, kun lönköttelin jo lähes kotikulmillani. Hämärällä kadulla näin kaukana tumman hahmon. Ajattelin, että joku siellä puistelee mattoja, kun kangasrievut heilahteivat. Lähemmäksi päästyäni huomasin kuitenkin, että paikalla seisoskeli mies joka heilutteli valtavan viittansa helmoja. Olin jo ihan varma, että nyt kohtaan silmästä silmään jonkin perverssin itsensä paljastelijan ja suunnittelin jo, kuinka vain nauraisin ukkoparan hämilleen. Mutta paskat se mitään näyttänyt, kiskoi vain kummallista huppunuttuaan tiukemmalle.
Tänään tapasin toisen hörhön. Olin matkalla Raksilan uimahallille liikennevaloihin pysähtyneena, kun kuulin takavasemmallani puliukon uhoavan jotain jollekin. Yritin olla kiinnittämättä mitään huomiota miekkoseen, jotta välttyisin kontaktilta. Kohta pultsari kuitenkin tuli lähes kylkeeni kiinni ja suorastaan komensi: "Anna viiskytä senttiä!" Minulla oikein päässä napsahti, kun alkoi niin ärsyttää. Juuri edellisenä päivänä olimme kaverin kanssa keskustelleet siitä, kuinka katujuopotkin saavat enemmän tukia kuin opiskelijat. Itse olin vain minuutteja sitten ollut pankissa tallentamassa kolikkolippaani vähäisiä sisältöjä tililleni, jotta saisin ostaa ruokaa. Ja sitten tulee joku limainen öykkäri minulle huutelemaan. Vastaukseksi äijälle tiuskasin takaisin: "Annapa ite mulle viiskytä senttiä!". Onneksi valot vaihtuivatkin juuri vihreäksi, ja sain jättää miekkosen purnaamaan.
Tässä päivässä onnellisinta oli ehdottomasti aamu. Kun olin seitsemän jälkeen lähdössä aamulenkille, havaitsin oviluukussa roikkumassa ihka oikean sanomalehti Kalevan. Kiitos ystävälle, joka sen minulle kuukaudeksi laittoi tulemaan! Puoli tuntia pihalla nautiskelin ajatuksesta, että pian pääsisin rauhassa lukemaan lehteä ja nauttimaan aamukahvia ja puuroa. Tuo lehti on nyt kultaakin kalliimpi lähde sivistykseen, sillä minulla ei tätä nykyä ole edes tv:tä.
Nytpä on aika kirmata ruokaostoksille. Sillä viisikymmensenttisellä, joka nyt on poissa puliukon iltahömpsystä, saan ostaa puolikkaan kaalin. Narskis.
keskiviikkona, lokakuuta 25, 2006
sunnuntaina, lokakuuta 22, 2006
Kotiseuturomanttisia syysunelmia
Pohjoisesta päin on kantautunut sellaisia uutisia, että tekisi mieleni pinkaista näiltä sijoiltani Suomi-neidon kainaloon. Siellä nimittäin talvi tekee tosissaan tuloaan. Kotijärvi on jäässä ja priimakunnossa luisteluretkiä varten.
Nyt kun siellä olisin, kiskoisin oitis isoveikan vanhat hokkarit jalkaan (ja ainakin kolmet villasukat luistinten koosta johtuen) ja potkiskelin keskelle pakkasessa paukkuvaa järveä. Tekisin puolen järven kiertoretken ja välillä heittäytyisin pitkälleni jäätä vasten ja tiirailisin kirkkaan jään läpi pohjaan. Kyöstilläkin olisi mukava juosta rantoja pitkin vierellä. Eipä tarvitsisi hihnan kiristää. Sitten kun olisin tarpeeksi kauan järvellä touhunnut, taapertaisin kotipihaan. Kaappaisin kouraani kasan pähkinärouhetta. Hetkisen päästä paikalla olisi jo lukuisia lapintiaisia ja hömötiasia hamstraamassa rasvaa talven varalle. Parhaimmassa tapauksessa lintunen jos toinenkin kököttäisi päälaellani tai olkapäälläni odottamassa vuoroaan päästä kämmennelle pähkinänokareita nokkimaan. Röyhkeimmät yksilöt eivät vuoroaan odottelisi, vaan rupeaisivat uhoamaan parhaillaan aterioivalle toverilleen. Tovin kuluttua näppini kuitenkin kylmettyisivät siihen malliin, että lämpöinen pirtti kutsuisi kahvia keittelemään. Ei olisi tavatonta, että sisään astuessani huomaisin pienen tiaisen eksyneen mukaan aina kuistille asti. Sepä olisikin tilanne, josta olisi vaikea mennä sanomaan, kumpi olisi enemmän hädissään, minä vai pikkulintu! Sisällä nauttisin motillisen kuumaa kahvia. Ja hyvällä tuurilla olisin saattanut löytää oman mamman leipomia herkkujakin. Olo olisi mukava ja raukea. Poskia pikkuisen kuumottaisi reippailun jälkeen, ja silmiä alkaisi painaa mukavasti. Saunan jälkeen saisin kömpiä lämpöiseen petiin ja nukkua ihanasti.
Nytpä sen ymmärrän ja oivallan: tuo paikka on aarre. Järvenpään pirtti ja pihapiiri, unohtamatta tietenkään huushollin herttaista herrasväkeä, on jättänyt jälkensä monien ihmisten mieleen. Minulta vain kesti tovi tajuta sen arvo. Piti kai hakea kaupungista kontrastia. Onneksi muutama vuosi sitten erään niskuroivan teinitytön uhmaa ei otettu turhan vakavasti. Saattaisipa olla, että jos olisi toimittu tämän tyttösen ehdoilla, viettäisin hermolomani kelmeiden katuvalojen loisteessa.
Tokihan minä vielä kaupunkielämääkin rakastan. Sopivassa suhteessa kaupungin kaaosta ja Lapin leppoisuutta pitää meikäläisen tyytyväisenä.
Vielä on mainittava, että ei ole tuon kotijärven jäätyminen juuri mikään talven merkki, jos vertaa nuorimman isoveljeni ja tämän ystävän sankarilliseen vuoristoretkeen. Vaikka en virallisesti juuri tämän kyseisen isoveljen fanikerhoon kuulukaan, niin ainakin ihan pikkuisen salassa häntäkin fanitan. Ei saa kertoa kellekään.
Nyt kun siellä olisin, kiskoisin oitis isoveikan vanhat hokkarit jalkaan (ja ainakin kolmet villasukat luistinten koosta johtuen) ja potkiskelin keskelle pakkasessa paukkuvaa järveä. Tekisin puolen järven kiertoretken ja välillä heittäytyisin pitkälleni jäätä vasten ja tiirailisin kirkkaan jään läpi pohjaan. Kyöstilläkin olisi mukava juosta rantoja pitkin vierellä. Eipä tarvitsisi hihnan kiristää. Sitten kun olisin tarpeeksi kauan järvellä touhunnut, taapertaisin kotipihaan. Kaappaisin kouraani kasan pähkinärouhetta. Hetkisen päästä paikalla olisi jo lukuisia lapintiaisia ja hömötiasia hamstraamassa rasvaa talven varalle. Parhaimmassa tapauksessa lintunen jos toinenkin kököttäisi päälaellani tai olkapäälläni odottamassa vuoroaan päästä kämmennelle pähkinänokareita nokkimaan. Röyhkeimmät yksilöt eivät vuoroaan odottelisi, vaan rupeaisivat uhoamaan parhaillaan aterioivalle toverilleen. Tovin kuluttua näppini kuitenkin kylmettyisivät siihen malliin, että lämpöinen pirtti kutsuisi kahvia keittelemään. Ei olisi tavatonta, että sisään astuessani huomaisin pienen tiaisen eksyneen mukaan aina kuistille asti. Sepä olisikin tilanne, josta olisi vaikea mennä sanomaan, kumpi olisi enemmän hädissään, minä vai pikkulintu! Sisällä nauttisin motillisen kuumaa kahvia. Ja hyvällä tuurilla olisin saattanut löytää oman mamman leipomia herkkujakin. Olo olisi mukava ja raukea. Poskia pikkuisen kuumottaisi reippailun jälkeen, ja silmiä alkaisi painaa mukavasti. Saunan jälkeen saisin kömpiä lämpöiseen petiin ja nukkua ihanasti.
Nytpä sen ymmärrän ja oivallan: tuo paikka on aarre. Järvenpään pirtti ja pihapiiri, unohtamatta tietenkään huushollin herttaista herrasväkeä, on jättänyt jälkensä monien ihmisten mieleen. Minulta vain kesti tovi tajuta sen arvo. Piti kai hakea kaupungista kontrastia. Onneksi muutama vuosi sitten erään niskuroivan teinitytön uhmaa ei otettu turhan vakavasti. Saattaisipa olla, että jos olisi toimittu tämän tyttösen ehdoilla, viettäisin hermolomani kelmeiden katuvalojen loisteessa.
Tokihan minä vielä kaupunkielämääkin rakastan. Sopivassa suhteessa kaupungin kaaosta ja Lapin leppoisuutta pitää meikäläisen tyytyväisenä.
Vielä on mainittava, että ei ole tuon kotijärven jäätyminen juuri mikään talven merkki, jos vertaa nuorimman isoveljeni ja tämän ystävän sankarilliseen vuoristoretkeen. Vaikka en virallisesti juuri tämän kyseisen isoveljen fanikerhoon kuulukaan, niin ainakin ihan pikkuisen salassa häntäkin fanitan. Ei saa kertoa kellekään.
maanantaina, lokakuuta 09, 2006
Herra Oiva Virta ja muita ruokahalua kiihottavia tarinoita
Nyt loppui pyykkääminen, saunominen, hiusten suoristelu, silittäminen...
Nyt sammuu kattolamppu, pöytävalo, tiskikone, pakastin, tietokone, telkkari!
Sähkö maksaa. Paljon.
Onneksi ehdin vielä onnellisena ja lähes vakavaraisena nuorena naisena nauttia aamiaisen ennen kuin postiluukusta kolahti kirje. Ajattelin tietenkin, että sieltä tulee jotain mukavaa kuten K-raudan mainos. Mutta ei sentään. Eteisen lattialla komeili kirjekuori, jota piristi herra Oiva Virran raivostuttavan energinen pärstä. Kirje oli Oulun Energialta. Aina ne yllättää juuri silloin, kun vähiten osaa odottaa.
Ennen lounaalle lähtöä piti pitkään ja huolella asetella etuhiuksia asemiinsa(sähkökäyttöisellä suoristusraudalla tietenkin), että otsaan ponnahtanut uusi elin pysyisi piilossa. Kiukutti, suututti, raivostutti vallan vietävästi. Murmur ja grrr.
Lounaan jälkeen olin sen verran rautaisessa kunnossa (söin nimittäin veriohukaisia), että tartuin luuriin ja soitin sähköyhtiöön. Kerroin, että en ole ihan heti laskua maksamassa. Puhelimen toisessa päässä oli miellyttävä täti, joka sanoi, että asia on ok. Eli maksan vasta ensimmäisen palkkapäivän jälkeen. On vaan varmasti riemullinen päivä se, kun palkan saan. Ensimmäiseen palkkakauteen kun ei kovin montaa päivää ehtinyt tulla. Koko summa taitaakin humahtaa saman tien herra Oiva Virralle.
Syömässä kävin tosiaan paikallisen mummoystäväni kanssa. Kun olimme annokset naamaan kiskoneet, istuimme vielä pitkähkön tovin pöydässä. Jotenkin päädyimme puhumaan isoista perseistä (pahoittelen karkeaa sanavalintaa, käytin juuri sitä sanamuotoa, jolla keskustelua kävimme). Puhuimme niin omista kinkuistamme kuin kanssaihmistemme ahtereista. Ainakin niiden, jotka lukioaikanamma samassa ruokalassa kanssamme lounastivat, luulisi tietävän, että joskus emme kertakaikkisesti muista emmekä ymmärrä pitää äänenvoimakkuutta kovin alhaisena. Niinpä emme tälläkään kertaa huomanneet olla lainkaan hienovaraisia, vaan isoon ääneen kailotimme kaiken maailman pomppulinna-pyllyistä. Vasta siinä vaiheessa kun kainon näköinen tyttö viereisestä pöydästä katsoi olkansa yli kasvoillaan aitoa ihmetystä, tajusin ehkä vähän hävetä. Vielä nytkin yritän kovasti punastella.
Tänä syksynä minulta taitaa jäädä syysloma väliin. Luulenpa, että silloin aika kuluu töitä tehden ja sen erään projektin kanssa puuhastellessa. Olisipa vain ollut mukava käydä kotikonnuilla. Voi olla, että en vähään aikaan sinne pääse. Siksipä olisikin äidin ja isän syytä tulla tänne pikku tyttöstään katsomaan. Ja samalla ehkä vähän myös aikapoikaansa ja tämän perhettä. Kaksikymppinen ei ole aikuinen. Niin äiti ja niin isä. Tämä olkoon vetoomus. Tarvitsen tähän tukeanne, arvoisa satatuhatpäinen vannotunut ja auttamattomasti addiktoitunut lukijakuntani! Ole hyvä ja jätä kommenttiboksiini allekirjoituksesi, jotta vanhempani tajuaisivat vierailla. Oiva Virta sen sijaan ei ole enää tervetullut, vaikka komeasti hymyileekin.
Nyt sammuu kattolamppu, pöytävalo, tiskikone, pakastin, tietokone, telkkari!
Sähkö maksaa. Paljon.
Onneksi ehdin vielä onnellisena ja lähes vakavaraisena nuorena naisena nauttia aamiaisen ennen kuin postiluukusta kolahti kirje. Ajattelin tietenkin, että sieltä tulee jotain mukavaa kuten K-raudan mainos. Mutta ei sentään. Eteisen lattialla komeili kirjekuori, jota piristi herra Oiva Virran raivostuttavan energinen pärstä. Kirje oli Oulun Energialta. Aina ne yllättää juuri silloin, kun vähiten osaa odottaa.
Ennen lounaalle lähtöä piti pitkään ja huolella asetella etuhiuksia asemiinsa(sähkökäyttöisellä suoristusraudalla tietenkin), että otsaan ponnahtanut uusi elin pysyisi piilossa. Kiukutti, suututti, raivostutti vallan vietävästi. Murmur ja grrr.
Lounaan jälkeen olin sen verran rautaisessa kunnossa (söin nimittäin veriohukaisia), että tartuin luuriin ja soitin sähköyhtiöön. Kerroin, että en ole ihan heti laskua maksamassa. Puhelimen toisessa päässä oli miellyttävä täti, joka sanoi, että asia on ok. Eli maksan vasta ensimmäisen palkkapäivän jälkeen. On vaan varmasti riemullinen päivä se, kun palkan saan. Ensimmäiseen palkkakauteen kun ei kovin montaa päivää ehtinyt tulla. Koko summa taitaakin humahtaa saman tien herra Oiva Virralle.
Syömässä kävin tosiaan paikallisen mummoystäväni kanssa. Kun olimme annokset naamaan kiskoneet, istuimme vielä pitkähkön tovin pöydässä. Jotenkin päädyimme puhumaan isoista perseistä (pahoittelen karkeaa sanavalintaa, käytin juuri sitä sanamuotoa, jolla keskustelua kävimme). Puhuimme niin omista kinkuistamme kuin kanssaihmistemme ahtereista. Ainakin niiden, jotka lukioaikanamma samassa ruokalassa kanssamme lounastivat, luulisi tietävän, että joskus emme kertakaikkisesti muista emmekä ymmärrä pitää äänenvoimakkuutta kovin alhaisena. Niinpä emme tälläkään kertaa huomanneet olla lainkaan hienovaraisia, vaan isoon ääneen kailotimme kaiken maailman pomppulinna-pyllyistä. Vasta siinä vaiheessa kun kainon näköinen tyttö viereisestä pöydästä katsoi olkansa yli kasvoillaan aitoa ihmetystä, tajusin ehkä vähän hävetä. Vielä nytkin yritän kovasti punastella.
Tänä syksynä minulta taitaa jäädä syysloma väliin. Luulenpa, että silloin aika kuluu töitä tehden ja sen erään projektin kanssa puuhastellessa. Olisipa vain ollut mukava käydä kotikonnuilla. Voi olla, että en vähään aikaan sinne pääse. Siksipä olisikin äidin ja isän syytä tulla tänne pikku tyttöstään katsomaan. Ja samalla ehkä vähän myös aikapoikaansa ja tämän perhettä. Kaksikymppinen ei ole aikuinen. Niin äiti ja niin isä. Tämä olkoon vetoomus. Tarvitsen tähän tukeanne, arvoisa satatuhatpäinen vannotunut ja auttamattomasti addiktoitunut lukijakuntani! Ole hyvä ja jätä kommenttiboksiini allekirjoituksesi, jotta vanhempani tajuaisivat vierailla. Oiva Virta sen sijaan ei ole enää tervetullut, vaikka komeasti hymyileekin.
perjantaina, lokakuuta 06, 2006
Minä, minä, minä
1.Monelta heräsit tänään?
- Oli tarkoitus herätä siinä puoli kahdeksan aikaan, mutta venyi melkein yhdeksään.
2. Minkälaiset vaatteet sinulla on nyt päälläsi?
- Mukavan väljät liituraitahousut, juuri kirpparilta ostamani pitkä oranssi pitsisomisteinen toppi ja päällä niin ikään tämänpäiväinen kirpparihankinta violetti edestä rypytetty paita. Ja tietenkin villasukat, varret komeasti lahkeiden päällä :D
3. Miten hiuksesi ovat nyt?
- Kovasti yritin niskatukan kuroa kiinni semmoisella klipsillä, jonka muuten myös hankin tänään samaiselta torilta…
4. Oletko meikannut itsesi jo tänään?
- Kyllä olen, kyllä olen.
5. Mitä söit aamiaiseksi tänään?
- Porkkanan. Ruispuuroa ja mustikoita. Ruisleivän ja keitetyn kananmunan. Kahvia.
6. Omistatko lemmikkiä/lemmikkejä?
- Joo, Kyösti-koiran.
7. Onko sinulla veli?
- On. Peräti kolme. Aika onnellista, eikö?
8. Entä sisko?
- Ei biologista. Isosiskon olen hankkinut ihan muilla keinoin.
9. Lempiväri?
- Voisipa olla vihreä.
10. Aamu vai ilta?
- Rauhallinen aamu.
11. Pidätkö nukkumisesta?
- Kovasti. Mutta tulee aina valvottua turhan myöhään, mikä on ikävää, koska tykkäisin herätä aikaisin.
12. Entä heräämisestä?
- Jos on pirteä olo herätessä.
13. Rakastatko lomia?
- Tosi paljon, varsinkin jos tuntee ansainneensa lomansa.
14. Lempi karkkimaku?
- Salmiakki, lakritsi.
15. Lempijäätelö maku?
- Sanoisinko vaikkapa mintun.
16. Paras leffa(t)?
- Nyt tulee mieleen ainakin Crash. Siitä tykkäsin.
17. Pidätkö uimisesta?
- Paljon!
18. Odotatko innolla kesää?
- En. Talvea ennemminkin.
19. Omistatko kameraa?
- Omistan. Onneksi.
20. Tykkäätkö siitä kun joku ottaa sinusta valokuvia?
- No en kyllä oikeastaan tykkää.
21. Haluaisitko olla malli?
- En.
22. Pidätkö eläimistä?
- Kyllä, kyllä.
23. Entä piirtämisestä?
- Joo. Haluaisin joskus mennä kurssille oppimaan tekniikoita ja mallista piirtämistä.
24. Minkä väriset hiukset sinulla on?
- Keskiruskeat.
25. Ovatko hiuksesi pitkät?
- Ei vielä, mutta kyllä ne häihini mennessä jo on.
26. Minkä värisellä tuolilla istut juuri nyt?
- Mänty/valkoinen.
27. Minne haluaisit matkustaa juuri nyt?
- Helsinki, Mikkeli, Muonio.
28. Lempimaasi?
- Asumisen kannalta varmaankin tämä armas synnyinmaa.
29. Onnenlukusi?
- Ei minulla mitään varsinaista onnenlukua ole, mutta kakkosesta tykkään jostain syystä.
30. Pidätkö koulusta?
- Pääasiassa kyllä.
31. Lempiaineesi koulussa?
- Mikkelissä oli loistava puheviestinnän kurssi. Oulussa ainakin valokuvaus oli mukavaa.
32. Onko sinulla parasta ystävää?
- Ei ole yhtä parasta, mutta tosi rakkaita on useita.
33. Mitä teet yleensä kesällä?
- Töitä tai työharjoitteluita. Vapaa-ajalla uin, lueskelen, ulkoilen…
34. Entä talvella?
- Opiskelen. Käyn jouluturismitöissä. Yritän pukeutua lämpimästi, mutta silti palellutan itseni.
35. Mitä harrastat?
- Kyösti-koiran kanssa lenkkeilyä paljon, uintia, vesijumppaa, silloin tällöin innostun virkkaamisesta, lukemista aina satunnaisin ahmimisannoksin, blogeja lueskelen melko paljonkin.
36. Oletko paljon tietokoneella?
- Nykyisin olen ollut vähän liikaakin.
37. Minkälainen on tyylisi?
- Vaihtelee kirppiskeijusta teinityttötyyliin.
38. Minkä värinen on hammasharjasi?
- Vaaleansininen/ärhäkkä pinkki.
39. Mitä hammastahnaa käytät?
- Tykkään vaihdella merkkiä.
40. Kuvaile olotilaasi?
- Pienehkö stressi tekemättömien tehtävien takia, koska tänään oli tarkoitus saada yksi projektisuunnitelma valmiiksi, mutta illan olen töissä.
41. Mitä haluaisit syödä juuri nyt?
- Kupu on vielä ihan täynnä lounaasta, mutta ainahan jotain herkkua tekisi mieli. Nyt maistuisi vaikkapa jäätelö.
42. Mitä haluaisit tehdä juuri nyt?
- Projektisuunnitelman.
43. Paras kirja?
- Ken Folletin Naakat oli ihan järisyttävän jännittävä. Ja kyllä, myös minä menen sekaisin Harry Potterin taikamaailmasta. Alkuperäiskielellä.
44. Minkä kirjan luit viimeksi?
- Nyt en ole tainnut vähään aikaan lukea kokonaista kirjaa, mutta viimeksi olen varmaan kymmenettä kertaa tavannut Sinuhe Egyptiläisen ensimmäistä 100 sivua. Jospa sen vielä saisi kahlattua loppuun saakka.
45. Oliko se hyvä?
- Niin tosiaan, kun se on vielä vaiheissa. Olen kyllä kuullut, että raskaahkon alun jälkeen se olisi hyväkin.
46. Milloin viimeksi kävit elokuvissa?
- Varmaan viime syksynä!
47. Lempisarjakuvahahmosi?
- En kovin paljon kuluta sarjakuvia, mutta silloin nuorempana tykkäsin ainakin Pikku Pikosta ja Lassista ja Leevistä.
48. Lempibändisi?
- The Cranberries, Coldplay, nykyään myös Club for Five on tehnyt vaikutuksen.
49. Lempiartistisi?
- Norah Jones, James Blunt (?)
50. Monelta menet yleensä nukkumaan?
- Miten milloinkin. Tuskin koskaan kuitenkaan ennen yhtätoista.
51. Onko sinulla paljon serkkuja?
Pitääpä laskea… Taitaapa olla 17.
52. Paljonko kello on nyt?
- 15.54.
53. Luetko paljon sarjakuvia?
- En.
54. Pop, Heavy vai Rock?
- Ehkäpä enimmäkseen pop.
55. Onko sinulla lävistyksiä?
- Napa. Ja sekin oikeastaan vain siksi, että sain ilmaiseksi, koska annoin napani harjoituskäyttöön.
56. Entä tatuointeja?
- Ei.
57. Kengännumerosi?
- 40 – 41.
58. Paras ohjelma(t)?
- Nykyään olen katsonut tosi vähän telkkaria. Edes suosikkisarjoja en ole ehtinyt katsomaan. Suosikkini tällä hetkellä on Täydelliset naiset. Komiikkatehdaskin kyllä oli mahtava :D Ja Krisse Show. Ja Conan O´Brien.
59. Mitä pelkäät?
- Että sotken kouluasiani täydellisesti molemmissa kouluissa, enkä valmistu kummastakaan.
60. Paras juhlapäivä?
- Joulun aika on ihanaa, kun ei ota turhaa stressiä.
61. Paras miesnäyttelijä?
- En osaa nimetä ketään.
62. Paras naisnäyttelijä?
- Enkä tähänkään.
63. Paras animaatio?
- Ehkä Ice Age.
64. Kenen kanssa puhuit viimeksi puhelimessa?
- Koulukaverin. Sovittiin lounasajasta.
65. Mitä lukee ensimmäisessä vastaanottamassasi tekstiviestissä?
- Tarkoittaakohan tämä nyt ensimmäistä, joka on kännykän muistissa.. siis vanhinta. Vaiko ensimmäistä, joka on kansiossa.. siis tuoreinta. Ongelma. No, mainitaan molemmat. Vanhin: ”Jätit sitte helmes ;)" Tuorein: ”Niin hoi. Jos jossain vaiheessa ehdit, niin laittaisitko minulle ehkä sen sähköpostiosoitteen sinne amerikan joulumaailmatyöhön?”
66. Pidätkö hedelmistä?
- Pidän :p
67. Onko sinulla kirjekaveria?
- On, mutta emmepä ole aikoihin kirjeitä vaihdelleet.
68. Oletko koskaan itkenyt elokuvan aikana?
- Olen muutaman liikutuksen pisaran useamminkin päästänyt.
69. Jos olet, niin minkä elokuvan aikana?
- Voi, enpä muista. En ole aikoihin mitään niin herkkää katsonut.
70. Mitä kaikkia kieliä osaat puhua?
- Luonnollisesti äidinkieltäni. Vieraista kielistä parhaiten englantia. Jonkin verran ruotsia. Ja sitten vähän heikommin ranskaa ja saksaa.
71. Kuvaile omaa huonettasi?
- Kodikas, lämpöinen, värikylläinen.
72. Mitä haluaisit muuttaa huoneessasi?
- Haluaisin maalata ainakin yhden hyllyn. Lisäksi haluisin sinne viihde-elektroniikkaa eli oikean television ja stereot.
73. Hyvät puolesi? Mainitse 3:
- Sosiaalinen ja sopuisa luonne, taipumus siisteyden ylläpitämiseen (useimmiten), esteettinen silmä :D
74. Huonot puolesi? Mainitse 3:
- Ajoittainen laiskuus ja saamattomuus. Tuuliviiri-luonne: keksi jonkin idean, toteutan sen, mutta lopulta en tykkääkään ajatuksesta. Olen huono vahtimaan kukkaroni nyörejä.
75. Kännykkäsi soittoäänenä on?
- Minttu ja Ville.
76. Käytkö paljon kylpylöissä?
- En, mutta uimahalleissa senkin edestä.
77. Katsotko ruokaohjelmia?
- Jos sattuu olemaan televisio auki. En varta vasten.
78. Milloin olit viimeksi kipeä?
- Enpä muista. Varmaan syön sen verran hyvin, että puolustusmekanismit kropassa toimii..
79. Paras lehti?
- Monet aikakauslehdet. Kotiin kannettuna haluaisin kuitenkin Kalevan, kaikesta huolimatta..
- Oli tarkoitus herätä siinä puoli kahdeksan aikaan, mutta venyi melkein yhdeksään.
2. Minkälaiset vaatteet sinulla on nyt päälläsi?
- Mukavan väljät liituraitahousut, juuri kirpparilta ostamani pitkä oranssi pitsisomisteinen toppi ja päällä niin ikään tämänpäiväinen kirpparihankinta violetti edestä rypytetty paita. Ja tietenkin villasukat, varret komeasti lahkeiden päällä :D
3. Miten hiuksesi ovat nyt?
- Kovasti yritin niskatukan kuroa kiinni semmoisella klipsillä, jonka muuten myös hankin tänään samaiselta torilta…
4. Oletko meikannut itsesi jo tänään?
- Kyllä olen, kyllä olen.
5. Mitä söit aamiaiseksi tänään?
- Porkkanan. Ruispuuroa ja mustikoita. Ruisleivän ja keitetyn kananmunan. Kahvia.
6. Omistatko lemmikkiä/lemmikkejä?
- Joo, Kyösti-koiran.
7. Onko sinulla veli?
- On. Peräti kolme. Aika onnellista, eikö?
8. Entä sisko?
- Ei biologista. Isosiskon olen hankkinut ihan muilla keinoin.
9. Lempiväri?
- Voisipa olla vihreä.
10. Aamu vai ilta?
- Rauhallinen aamu.
11. Pidätkö nukkumisesta?
- Kovasti. Mutta tulee aina valvottua turhan myöhään, mikä on ikävää, koska tykkäisin herätä aikaisin.
12. Entä heräämisestä?
- Jos on pirteä olo herätessä.
13. Rakastatko lomia?
- Tosi paljon, varsinkin jos tuntee ansainneensa lomansa.
14. Lempi karkkimaku?
- Salmiakki, lakritsi.
15. Lempijäätelö maku?
- Sanoisinko vaikkapa mintun.
16. Paras leffa(t)?
- Nyt tulee mieleen ainakin Crash. Siitä tykkäsin.
17. Pidätkö uimisesta?
- Paljon!
18. Odotatko innolla kesää?
- En. Talvea ennemminkin.
19. Omistatko kameraa?
- Omistan. Onneksi.
20. Tykkäätkö siitä kun joku ottaa sinusta valokuvia?
- No en kyllä oikeastaan tykkää.
21. Haluaisitko olla malli?
- En.
22. Pidätkö eläimistä?
- Kyllä, kyllä.
23. Entä piirtämisestä?
- Joo. Haluaisin joskus mennä kurssille oppimaan tekniikoita ja mallista piirtämistä.
24. Minkä väriset hiukset sinulla on?
- Keskiruskeat.
25. Ovatko hiuksesi pitkät?
- Ei vielä, mutta kyllä ne häihini mennessä jo on.
26. Minkä värisellä tuolilla istut juuri nyt?
- Mänty/valkoinen.
27. Minne haluaisit matkustaa juuri nyt?
- Helsinki, Mikkeli, Muonio.
28. Lempimaasi?
- Asumisen kannalta varmaankin tämä armas synnyinmaa.
29. Onnenlukusi?
- Ei minulla mitään varsinaista onnenlukua ole, mutta kakkosesta tykkään jostain syystä.
30. Pidätkö koulusta?
- Pääasiassa kyllä.
31. Lempiaineesi koulussa?
- Mikkelissä oli loistava puheviestinnän kurssi. Oulussa ainakin valokuvaus oli mukavaa.
32. Onko sinulla parasta ystävää?
- Ei ole yhtä parasta, mutta tosi rakkaita on useita.
33. Mitä teet yleensä kesällä?
- Töitä tai työharjoitteluita. Vapaa-ajalla uin, lueskelen, ulkoilen…
34. Entä talvella?
- Opiskelen. Käyn jouluturismitöissä. Yritän pukeutua lämpimästi, mutta silti palellutan itseni.
35. Mitä harrastat?
- Kyösti-koiran kanssa lenkkeilyä paljon, uintia, vesijumppaa, silloin tällöin innostun virkkaamisesta, lukemista aina satunnaisin ahmimisannoksin, blogeja lueskelen melko paljonkin.
36. Oletko paljon tietokoneella?
- Nykyisin olen ollut vähän liikaakin.
37. Minkälainen on tyylisi?
- Vaihtelee kirppiskeijusta teinityttötyyliin.
38. Minkä värinen on hammasharjasi?
- Vaaleansininen/ärhäkkä pinkki.
39. Mitä hammastahnaa käytät?
- Tykkään vaihdella merkkiä.
40. Kuvaile olotilaasi?
- Pienehkö stressi tekemättömien tehtävien takia, koska tänään oli tarkoitus saada yksi projektisuunnitelma valmiiksi, mutta illan olen töissä.
41. Mitä haluaisit syödä juuri nyt?
- Kupu on vielä ihan täynnä lounaasta, mutta ainahan jotain herkkua tekisi mieli. Nyt maistuisi vaikkapa jäätelö.
42. Mitä haluaisit tehdä juuri nyt?
- Projektisuunnitelman.
43. Paras kirja?
- Ken Folletin Naakat oli ihan järisyttävän jännittävä. Ja kyllä, myös minä menen sekaisin Harry Potterin taikamaailmasta. Alkuperäiskielellä.
44. Minkä kirjan luit viimeksi?
- Nyt en ole tainnut vähään aikaan lukea kokonaista kirjaa, mutta viimeksi olen varmaan kymmenettä kertaa tavannut Sinuhe Egyptiläisen ensimmäistä 100 sivua. Jospa sen vielä saisi kahlattua loppuun saakka.
45. Oliko se hyvä?
- Niin tosiaan, kun se on vielä vaiheissa. Olen kyllä kuullut, että raskaahkon alun jälkeen se olisi hyväkin.
46. Milloin viimeksi kävit elokuvissa?
- Varmaan viime syksynä!
47. Lempisarjakuvahahmosi?
- En kovin paljon kuluta sarjakuvia, mutta silloin nuorempana tykkäsin ainakin Pikku Pikosta ja Lassista ja Leevistä.
48. Lempibändisi?
- The Cranberries, Coldplay, nykyään myös Club for Five on tehnyt vaikutuksen.
49. Lempiartistisi?
- Norah Jones, James Blunt (?)
50. Monelta menet yleensä nukkumaan?
- Miten milloinkin. Tuskin koskaan kuitenkaan ennen yhtätoista.
51. Onko sinulla paljon serkkuja?
Pitääpä laskea… Taitaapa olla 17.
52. Paljonko kello on nyt?
- 15.54.
53. Luetko paljon sarjakuvia?
- En.
54. Pop, Heavy vai Rock?
- Ehkäpä enimmäkseen pop.
55. Onko sinulla lävistyksiä?
- Napa. Ja sekin oikeastaan vain siksi, että sain ilmaiseksi, koska annoin napani harjoituskäyttöön.
56. Entä tatuointeja?
- Ei.
57. Kengännumerosi?
- 40 – 41.
58. Paras ohjelma(t)?
- Nykyään olen katsonut tosi vähän telkkaria. Edes suosikkisarjoja en ole ehtinyt katsomaan. Suosikkini tällä hetkellä on Täydelliset naiset. Komiikkatehdaskin kyllä oli mahtava :D Ja Krisse Show. Ja Conan O´Brien.
59. Mitä pelkäät?
- Että sotken kouluasiani täydellisesti molemmissa kouluissa, enkä valmistu kummastakaan.
60. Paras juhlapäivä?
- Joulun aika on ihanaa, kun ei ota turhaa stressiä.
61. Paras miesnäyttelijä?
- En osaa nimetä ketään.
62. Paras naisnäyttelijä?
- Enkä tähänkään.
63. Paras animaatio?
- Ehkä Ice Age.
64. Kenen kanssa puhuit viimeksi puhelimessa?
- Koulukaverin. Sovittiin lounasajasta.
65. Mitä lukee ensimmäisessä vastaanottamassasi tekstiviestissä?
- Tarkoittaakohan tämä nyt ensimmäistä, joka on kännykän muistissa.. siis vanhinta. Vaiko ensimmäistä, joka on kansiossa.. siis tuoreinta. Ongelma. No, mainitaan molemmat. Vanhin: ”Jätit sitte helmes ;)" Tuorein: ”Niin hoi. Jos jossain vaiheessa ehdit, niin laittaisitko minulle ehkä sen sähköpostiosoitteen sinne amerikan joulumaailmatyöhön?”
66. Pidätkö hedelmistä?
- Pidän :p
67. Onko sinulla kirjekaveria?
- On, mutta emmepä ole aikoihin kirjeitä vaihdelleet.
68. Oletko koskaan itkenyt elokuvan aikana?
- Olen muutaman liikutuksen pisaran useamminkin päästänyt.
69. Jos olet, niin minkä elokuvan aikana?
- Voi, enpä muista. En ole aikoihin mitään niin herkkää katsonut.
70. Mitä kaikkia kieliä osaat puhua?
- Luonnollisesti äidinkieltäni. Vieraista kielistä parhaiten englantia. Jonkin verran ruotsia. Ja sitten vähän heikommin ranskaa ja saksaa.
71. Kuvaile omaa huonettasi?
- Kodikas, lämpöinen, värikylläinen.
72. Mitä haluaisit muuttaa huoneessasi?
- Haluaisin maalata ainakin yhden hyllyn. Lisäksi haluisin sinne viihde-elektroniikkaa eli oikean television ja stereot.
73. Hyvät puolesi? Mainitse 3:
- Sosiaalinen ja sopuisa luonne, taipumus siisteyden ylläpitämiseen (useimmiten), esteettinen silmä :D
74. Huonot puolesi? Mainitse 3:
- Ajoittainen laiskuus ja saamattomuus. Tuuliviiri-luonne: keksi jonkin idean, toteutan sen, mutta lopulta en tykkääkään ajatuksesta. Olen huono vahtimaan kukkaroni nyörejä.
75. Kännykkäsi soittoäänenä on?
- Minttu ja Ville.
76. Käytkö paljon kylpylöissä?
- En, mutta uimahalleissa senkin edestä.
77. Katsotko ruokaohjelmia?
- Jos sattuu olemaan televisio auki. En varta vasten.
78. Milloin olit viimeksi kipeä?
- Enpä muista. Varmaan syön sen verran hyvin, että puolustusmekanismit kropassa toimii..
79. Paras lehti?
- Monet aikakauslehdet. Kotiin kannettuna haluaisin kuitenkin Kalevan, kaikesta huolimatta..
maanantaina, lokakuuta 02, 2006
Koiranilmoja
Syksyisessä säässä ulkoillessa Kyösti-raukan tassut ja vatsan alunen ovat auttamattomasti kurassa. Vaikka polonen sisään tultaessa raaputtaa armottomasti tassujaan ruohomattoon, on sen kohtalona piipahdus suihkussa. Sitten sen pitääkin kuivatella itsensä ja sen se tekee juoksennellen rakettimaisin pyrähdyksin ympäri asuntoa ja ruttaamalla kaikki matot. Lopuksi se hyppää piehtaroimaan sohvalle...
sunnuntaina, lokakuuta 01, 2006
Elämää - vihdoinkin
Heti urakalla alkoi kalenteri täyttyä. On koulua, on itsenäisiä kursseja, on musiikkitapahtuman järjestämistä ja onpa vielä työtäkin luvassa. Ja kuvanveistoa ja uintia ja vesijumppaa!
Kuvanveisto viime tiistaina oli oikein antoisa. Olen päässyt jo aika hyvin yksityiskohtia hiomaan. Välillä meinaa turhauttaa, kun huomaa, että tekeleessä on jotain vikaa, mutta itse on jo niin sokeutunut työllensä, ettei oivalla, mikä mättää. Onneksi kurssilla on pätevä opettaja, jolta saa aina hyviä korjausehdotuksia. Muutenkin on mielenkiintoista työstää elävää mallia ensimmäistä kertaa. Aina kun on omasta mielestään saanut tyydyttävää jälkeä yhdeltä kantilta, ja malli käännetään, joutuukin huomaamaan, kuinka toisella puolella muodot ovatkin ihan luonnottomia.
Viime viikolla vesijumpassa oli huvittava nainen. Sellainen keski-ikäinen rouva (uskon, että oli rouva, sillä oli yhdessä miehen kanssa), joka oli taukoamatta hymyssä suin. Eikä se ollu mikään pieni hymynkare, vaan riemullisen näköinen leveä virne. Ja joka kerran liikkeen vaihtuessa nainen näytti innostuvan yhä enemmän. Ensin katselin ehkä hieman nenän varttani pitkin kummastellen, mikä muka oli niin hauskaa. Sitten yhtäkkiä ihan kauhistuin kyynistä asennettani ja tajusin, että sehän on vain hienoa, että joku niin kovasti nauttii vesiliikunnasta, eikä yritä iloaan piilotella. Onneksi oivalsin olla jalo ja antaa kanssaihmisen riemuita olostaan.
Tänään olin taas uimahallissa uusien uimalasieni kanssa. Nyt olen jo melkein tottunut siihen järisyttävään tosiseikkaan, että veden alla näkee valtavan hyvin. Viime kerralla olin nimittäin tullut sellaiseen hätiköityyn johtopäätökseen, että kaikki, jotka viiihtyvät altaassa uimalasit päässään, ovat toisia uimareita veden alla tiirailevia perverssejä. Hätiköity teoria oli siksi, että se olisi tätä nykyä lukenut myös minut perverssiksi ja sehän ei minuun sopisi, ei laisinkaan.
Uiminen on kyllä äärimmäisen rentouttavaa, lähes terapeuttista. Uidessa voi keskittyä juuri siihen hetkeen, eikä tarvitse kuunnella mitään eikä ketään. Jopa omien ajatusten hälinä tuntuu ihmeellisesti taukoavan. Ja jos kukaan Teistä kuulisi sen turhanpäiväisten ajatusten hurinan päässäni, voisitte ehkä kuvitella, kuinka vapauttavaa on, kun päässä kuhisee vain harmiton mantra: puhallus, potku, liuku, veto, ilmaa, puhallus, potku, liuku, veto, ilmaa...
Tänään kävin jututtamassa pyörätuolissa istuvaa nuorta miestä, jonka apuna minun olisi tarkoitus alkaa työskennellä parikymmentä tuntia viikossa. Työ vaikuttaa ihan mukavalta. Uskoisin, että se on minunkaltaiselle ihmiselle paremmin soveltuvaa kuin esimerkiksi kaupan kassalla oleminen (äiti ainakin tietää, miksi...). Huomenillalla menen ensimmäistä kertaa muutamaksi tunniksi avuksi. Toivottavasti tiistai-illat olisivat pääsääntöisesti vapaita, etten joutuisi luopumaan kuvanveistosta. Tietenkin menen työhön, jos päällekkäisyyksiä sattuu.
Myös joulubisnesfirmalta tuli kirje. Jälleen kyseltiin mukaan joulusesongiksi töihin. Bussioppaan työ on toki antoisaa. Varsinkin, jos sattuu mukava ryhmä ja hyvät säät. Se on kuitenkin myös raskasta, sekä fyysiseti että henkisesti. Kovasti väsyttää helposti yli 13-tuntiseksi venyvän pakkasessa puuhastellun työpäivän jälkeen ja joka kerran uutta ryhmää hakiessa jännittää ottaa vastuulleen 40 - 50 brittiä. Täytyy harkita. Toisaalta, en nyt sitten tiedä, kuinka olen sidoksissa tuohon uuteen työhöni, josta siitäkin tosin varmaksi tiedän vasta huomenna.
Olipa nyt sitten tekemistä ja mietittävää kuinka paljon tahansa, olen silti mielissäni, että olen vihdoin saanut kauan kaipaamaani sisältöä arkeen. Nytpä kampean itseni kauneusunille ja taidanpa kiskoa tuon koirankörilään sohvalta kainaloon...
Kuvanveisto viime tiistaina oli oikein antoisa. Olen päässyt jo aika hyvin yksityiskohtia hiomaan. Välillä meinaa turhauttaa, kun huomaa, että tekeleessä on jotain vikaa, mutta itse on jo niin sokeutunut työllensä, ettei oivalla, mikä mättää. Onneksi kurssilla on pätevä opettaja, jolta saa aina hyviä korjausehdotuksia. Muutenkin on mielenkiintoista työstää elävää mallia ensimmäistä kertaa. Aina kun on omasta mielestään saanut tyydyttävää jälkeä yhdeltä kantilta, ja malli käännetään, joutuukin huomaamaan, kuinka toisella puolella muodot ovatkin ihan luonnottomia.
Viime viikolla vesijumpassa oli huvittava nainen. Sellainen keski-ikäinen rouva (uskon, että oli rouva, sillä oli yhdessä miehen kanssa), joka oli taukoamatta hymyssä suin. Eikä se ollu mikään pieni hymynkare, vaan riemullisen näköinen leveä virne. Ja joka kerran liikkeen vaihtuessa nainen näytti innostuvan yhä enemmän. Ensin katselin ehkä hieman nenän varttani pitkin kummastellen, mikä muka oli niin hauskaa. Sitten yhtäkkiä ihan kauhistuin kyynistä asennettani ja tajusin, että sehän on vain hienoa, että joku niin kovasti nauttii vesiliikunnasta, eikä yritä iloaan piilotella. Onneksi oivalsin olla jalo ja antaa kanssaihmisen riemuita olostaan.
Tänään olin taas uimahallissa uusien uimalasieni kanssa. Nyt olen jo melkein tottunut siihen järisyttävään tosiseikkaan, että veden alla näkee valtavan hyvin. Viime kerralla olin nimittäin tullut sellaiseen hätiköityyn johtopäätökseen, että kaikki, jotka viiihtyvät altaassa uimalasit päässään, ovat toisia uimareita veden alla tiirailevia perverssejä. Hätiköity teoria oli siksi, että se olisi tätä nykyä lukenut myös minut perverssiksi ja sehän ei minuun sopisi, ei laisinkaan.
Uiminen on kyllä äärimmäisen rentouttavaa, lähes terapeuttista. Uidessa voi keskittyä juuri siihen hetkeen, eikä tarvitse kuunnella mitään eikä ketään. Jopa omien ajatusten hälinä tuntuu ihmeellisesti taukoavan. Ja jos kukaan Teistä kuulisi sen turhanpäiväisten ajatusten hurinan päässäni, voisitte ehkä kuvitella, kuinka vapauttavaa on, kun päässä kuhisee vain harmiton mantra: puhallus, potku, liuku, veto, ilmaa, puhallus, potku, liuku, veto, ilmaa...
Tänään kävin jututtamassa pyörätuolissa istuvaa nuorta miestä, jonka apuna minun olisi tarkoitus alkaa työskennellä parikymmentä tuntia viikossa. Työ vaikuttaa ihan mukavalta. Uskoisin, että se on minunkaltaiselle ihmiselle paremmin soveltuvaa kuin esimerkiksi kaupan kassalla oleminen (äiti ainakin tietää, miksi...). Huomenillalla menen ensimmäistä kertaa muutamaksi tunniksi avuksi. Toivottavasti tiistai-illat olisivat pääsääntöisesti vapaita, etten joutuisi luopumaan kuvanveistosta. Tietenkin menen työhön, jos päällekkäisyyksiä sattuu.
Myös joulubisnesfirmalta tuli kirje. Jälleen kyseltiin mukaan joulusesongiksi töihin. Bussioppaan työ on toki antoisaa. Varsinkin, jos sattuu mukava ryhmä ja hyvät säät. Se on kuitenkin myös raskasta, sekä fyysiseti että henkisesti. Kovasti väsyttää helposti yli 13-tuntiseksi venyvän pakkasessa puuhastellun työpäivän jälkeen ja joka kerran uutta ryhmää hakiessa jännittää ottaa vastuulleen 40 - 50 brittiä. Täytyy harkita. Toisaalta, en nyt sitten tiedä, kuinka olen sidoksissa tuohon uuteen työhöni, josta siitäkin tosin varmaksi tiedän vasta huomenna.
Olipa nyt sitten tekemistä ja mietittävää kuinka paljon tahansa, olen silti mielissäni, että olen vihdoin saanut kauan kaipaamaani sisältöä arkeen. Nytpä kampean itseni kauneusunille ja taidanpa kiskoa tuon koirankörilään sohvalta kainaloon...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
