Människor har fötter, inte rötter

Joskus kun oppisi sen verran itseään tuntemaan ja ymmärtämään, että tietäisi missä haluaa olla ja elää.

Ensin olin niin villissäni täältä lähdössä, mutta nyt lähdön lähestyessä en oikein tiedä, millä mielin matkaan käyn.

Mikä minut joskus juurruttaisi johonkin? Jalat on, vaan ei juuria.

Jäisipä jo taakse koulutyö!

Tänään otettiin promokuvia oodilaisista. On sitten mitä laittaa näytille nettisivuille, kun päästään niitä tekemään. Tuli paljon hienoja kuvia. Varsinkin hieman fiksaillut kuvat ovat tyylikkäitä. Itseäni en kuvauttanut. Mitäpä turhaan, kun kohta olen poissa kuvioista. Yllä esimerkkikuva siitä, kuinka katoan kuvasta, hahaa.

Opinnäytetyön esittämisen jälkeen olin niin kurkkuani myöten täynnä sitä tutkielmaa, etten kestänyt ajatustakaan avata sitä dokumenttia korjatakseni typoja ja kehnoja lauserakenteita. Nyt on pakko viilata viimeisetkin pilkut paikalleen, kun perjantaina on kypsäri. Hyi, miten inhottaa käydä käsiksi siihen.

Lauantainen HoviArt-päivä Anttolassa oli onnistunut. En malta odottaa, että saan aloittaa täysipäiväisenä siellä. Ihanaa, että saa sitten paneutua vain ja ainoastaan yhteen työhön kerrallaan. Nyt olen tuupannut itseni yhtäaikaisesti vähän turhan moniin kuvioihin.

Olen pakkaillut ja lajitellut jonkin verran tavaroitani - eihän täällä oleskeluni kestä enää kahta viikkoakaan. Koulupapereitani läpi käydessäni törmäsin eri taiteenlajien tuottamisen kurssilla tehtyyn oppimispäiväkirjaan.

Huhtikuussa 2007 HoviArtiin tutustuessamme olin kirjoittanut seuraavanlaisesti: "Ihan ensimmäisenä tuli mieleen, että olisipa ihana paikka työskennellä! Laitinen kertoi Anttolanhovin ja HoviArtin lähtökohdista ja tavoitteista. Niitä olivat korkeatasoisuus, kansainvälisyys, paikallisuus, yhteisöllisyys, hyvinvointi. Minulle tuli useasti sellainen kutina, että vaikuttaapa mielekkäältä touhulta. Laitinen kertoi juuri sellaisista asioista, jotka minua kiinnostaa".

Olin ihan unohtanut tuon merkinnän. Olipa hauska siihen törmätä. Vaan nyt kouluhommiin, että pääsen niistä joskus eroon. Uimaankin haluan vielä illan mittaan.

*naurua*

Ehheh. Heheheh.

Oi, oi. Oi ja voi, voi.

Olipa oikeastaan hauskaa olla pikkujoulukesteissä. Paljon hei-tuttuja oli paikalla ja muutama vähän tutumpi sekä jokunen kaveri. Ei niin hurjana houkuta sellainen mahdoton viinaksilla läträäminen, joten ihan parin oluen voimin illan istuin. Toimin paparazzina ja napsin illan toisen emännän kortille kymmeniä kuvia. Kävin kotona Kyöstiä leikittämässä ja ulkoiluttamassa, minkä jälkeen siirryin vielä baariin juhlaseurueen kanssa humppaamaan. Oli hauskaa heilua tanssilattialla ja yö ehtikin yllättävän pitkälle ennenkuin kotiuduin. Aamulla piti lähteä toimistolle ja lounastreffitkin oli sovittu viimekesäisen esimiehen kanssa, joten yöunet jäi vajaiksi. Fiilistelin kuitenkin hauskaa iltaa pitkin päivää ja hyvissä tunnelmissa porskutin tähän asti. Hienosti vedetty, täytyy sanoa.

Illalla tuossa viereisessä yökerhossa esiintyy jyväskyläläinen improvisaatioteatteriryhmä. Saimme erään projektityöryhmän kanssa nimet listalle, koska vedämme samaisessa ravintolassa stand up -iltoja. Hyvä diili.

Huomenna on jännä päivä. Ensimmäistä päivää Anttolan pestiä tekemässä ihan paikan päällä. Ja mukana taiteilija Lontoosta. Jännää, jännää...

Puolitusinatäti

Minusta tuntui silloin aikoinaan hurjalta olla triplatäti. Nyt olen kaksin verroin triplatäti, onko se sitten puolitusinatäti. Voi hurja. Kuviakin sain jo uusimmista veljenpojistani. Suloisia Hiawatha-vauvoja ovat molemmat. En malta odottaa, että näen veljekset omin silmin.

Lähden uimaan pitkästä aikaa. Se on hyvää sadesään liikuntaa, kun ulkonakaan ei oikein tee mieli tepastella. Eikä ole tarvettakaan nyt, kun Kyösti on vielä reissussa. Tulisi jo takaisin; on ikävä tulla kotiin, kun ei ole Kyösti vastassa.

Lasken päiviä

Ihan liian hyvä olla ihanien ihmisten seurassa. Lappeenrannassa. Helsingissä. Viivytin kotiinpaluuta tähän aamuun saakka. Sitten oli vaan pakko itsensä istuttaa aamujunaan ja tulla takaisin. Surkeaa, surkeaa, surkeaa. Mulla ei ole edes valoja enää.

Onneksi olen jo siinä vaiheessa, että voin jo alkaa laskea päiviä. Pitää vaan vielä ottaa varpaat avuksi. 20, 19, 18, 17, 16...

Pajulan puusänky

Onhan täällä tuvassani vielä jotain, mistä pidän - Pajulan puusänky. Siinä on hyvä löhötä ja lekotella.

Paljon unta - parempi mieli

Äiti on joskus sanonut, että uni ottaa paikkansa (taitaa tosiaan olla koti-ikävä, kun on mamma niin paljon mielessä). Eilen tulin kotiin kuuden aikaan, vielä yhden työpostin lähetin, tein kalakeiton ja söin. Sitten oli tarkoitus ihan pikku tovi levähtää sohvalla ja katsella Maajusseja. Nukkumiseksihan se meni. Kaksi tuntia nukuin, kunnes kymmeneltä heräsin huomaamaan, että väsyttää yhä. Paljon muuta en kerennyt havaita, kun taas simahdin. Puoli kahdentoista pintaan heräsin, kun kaveri soitti. Juteltiin. Kävin ulkona Kyöstin kanssa ja menin nukkumaan. Nukuin kymmeneen.

Mahtava olo, kun ei nukuta. Nyt on kuitenkin varmaan luvassa vielä jokunen univelka-viikko ennen kuin karkaan taas pohjoiseen. Taiteilijatapaamisen ajankohdasta riippuen lähden joko 28. tai 30.11. Mietin ensin, että olisin tähdännyt pohjoiseen vasta silloin 5. päivä, kun ensimmäiset asiakkaat saapuu. Haluan kuitenkin olla paikalla jo bussiopaskoulutuksessa vaikuttamassa oman ryhmäni perehdytykseen.

Tutkailin opintosuorituksiani ja laskeskelin, että vielä kymmenisen kurssia uupuu. Se on aika paljon. Uusi tavoite valmistumisajankohdalleni on maaliskuussa. Huhtikuussa, kun työt kunnolla alkaa, HALUAN olla kulttuurituottaja (amk). Kävin jättämässä eilen opintotoimistoon tunteellisen selvityksen opintojen edistymisestä. Hullulta tuntuu, etten olisi tarpeeksi niitä suorittanut. Osa keväisistä suorituksistani ei ollut vielä päivittynyt rekisteriin, kun esimerkiksi isohko projekti vietiin päätökseen vasta syksyllä. Herran haltuun sanoin, kun selvityksen jätin. Omasta mielestäni olen ollut ahkera ja parhaani tehnyt, jos lautakunta on toista mieltä, niin kerjätköön tukensa. En jaksa välittää.

Löysin tänään itselleni sopivan asiaohjelman. Ykköseltä tulee perjantai-iltaisin ja uusintana launtaisin Strada-niminen ajankohtaisohjelma. Kulttuuria ja yhteiskunta-asiaa sopivan kevyenä pakettina. En osaa vielä keskittyä liian ryppyotsaisena tehtyihin ja raskaisiin kokonaisuuksiin. Tämä Strada on juuri mainio. Se on ilmeisesti uusi ohjelma. Montakohan jaksoa sitä on jo tullut...

Tänään aion puuhailla nykysirkusprojektin parissa. Alottaisinko vaikka heti nyt? - Joo.