Se on sadetanssi

Tänään oli hankala keskittyä aiheeseen kulttuuriyrittäjyyden tunnilla. Se kurssi on käynyt kovin tylsäksi sen jälkeen, kun mukaan tuli vaihtari, minkä jälkeen opettaja-raukan piti alkaa opettaa englanniksi. Nyt ollaankin ihan palikkatasolla sitten.

Sielläpä sitten tunnilla vanhan ajan henkeen piirtelin ja pohdiskelin kaikenlaista. Melkein rupesi ääneen naurattamaan, kun muistin yhden jutun. En tiedä, koska minulle on valjennut, että intiaanit (nekö?) harjoittivat sadetanssiaan kuivina kausina saadakseen vettä taivaalta. Minulle ja nuorimmalle veljelleni sadetanssi tarkoitti sitä, että sateen sattuessa kaivettiin eteisen yläkaapista keltaiset remonttimyssyt, joissa oli komea punainen painatus "sika". Nämä hatut päässä, ja ehkä muitakin hassuja asusteita, juostiin ulos sateeseen tanssimaan. Voi, sitä villiä meininkiä! Tietenkin piti tanssia ikkunan edessä, niin että äiti sai sisällä katsoa. On varmaan ollut hauskaa uskotella pikku lapsosilleen, että tätä on sadetanssi. Katsella sitten, kun hullut naperonsa silmät kirkkaina nyökkäilevät ja porhaltavat pihalle sateeseen, tanssivat sitten kuin transsissa.

Jos vielä joskus käy niin, että minullakin on lapsia, toimin ehkä samoin. Kyllä vain haluan minäkin hymyssä suin istua ikkunassa, kourassani kuppi kuumaa kahvia ja katsella läpimärkiä nauravia lapsia.

Laskiainen, laiskiainen, läskiäinen

Hauskaa Pullapäivää kaikille, tai torttupäivää, ihan kuinka kukakin tykkää. Jos tänään pääsen reippailemaan poskeni punaisiksi, ajattelin itse kallistua kermaisen pullan puolelle. Mahdollisesti on ohjelmassa nimittäin luistelua, kenties jopa ringettekoulu II. Pikaisen alkeiskurssin koulutoveriltani sain talvella -05. Se vaikuttaa hauskalta lajilta.

Eilen poljin kokoukseen pyörällä. Ajattelin, että kun kuitenkin piti toiselle puolen Savilahtea kulkea, olisin jo puolimatkassa kaupungin parhaille laduille. Siispä pukeuduin hiihtovermeisiin ja heitin suksipussin selkään. Kokouksen jälkeen polkaisin sitten ladun varteen ja kävin 2,5 km ja sitten 5 km ja vielä 2,5. Hyvä keli oli ja hauska hiihtää.

Joku soitti aamulla Ylex:ään ja ehdotti, että laskiainen olisikin nykyään läskiäinen.

Samaisessa aamulähetyksessä puhuivat muuten myös vanhasta kunnon Ohvi-miehestä, Mattilan Ilmarista. Mainosuraansa kehuivat ja muutoinkin miestä ylistivät. Sittenpä päätti tämä 'hoon päälle' puhuva herra Sauli soittaa lähetykseen ja elvistellä tuntevansa Impan, perhetuttavia olivat. Kertoi tämän nimen olevan Ilmari Sonkamuotka (väärin!) ja panipa juttuihin mukavan Lapin lisän: "Ilmari oli kunnon Lapin äijä, talvisinkin kulki ilman kenkiä." Kyllä, kyllä! Minulla on vahva aavistus tämän Saulin henkilöllisyydestä, joten seuraavan kerran kun kohtaan, voisin vähän puistella korvasta.

Laiska viikonloppu

Olen päässyt siitä syyllisyydentunteesta, joka minua on yleensä vaivannut, jos nukun pitkään. Nyt olen sekä lauantaina että tänään nukkunut niin kauan kuin vain on unta riittänyt, eikä morkkiksesta ole tietoakaan. Eilen en tosin koko päivänä tehnyt mitään järkevää. Lusmuilin vain lueskellen hesaria sekä sen Nyt-liitettä ja kuukausiliitettä. Vähän vaelleltiin ulkosalla Kyöstin kanssa ja kylästeltiin yläkerrassa. Illemmalla mentiin sinne vielä katsomaan jotain teinitrilleriä.

Nyt pitää jo sen verran pyörtää puheita, että eilen tosi hieno teko oli kokkailla kaalilaatikkoa! Voiko olla sen rehdimpää ruokaa? Maistuikin niiiiin hyvältä, oikeasti. Suosittelen. Vedin sitä kupuuni varmaan puoli vuokaa.

Äsken tippui postiluukusta emäntälehti Martat toukokuulta -99. Arvailenpa, että on yläkerran setä asialla ollut taas. Yleensä sen yllärit on karkkeja tai jotain muuta kivaa. Nyt oli kyllä rimanalitus tuo lehti. Hyvälle kun on tottunut.

Olisin eilen halunnut netistä ladata äänikirjan koneelleni. Olisi kiva kuunnella lenkillä ja junamatkoilla jotain jännäriä tai vaikkapa klassikokirjaa luettuna. Jostain syystä kaikkialla olisi pitänyt maksaa luottokortilla, mutta minullahan on vain teinivisa. Verkkopankkitunnuksiakaan ei voinut käyttää.

Lunta tuiskuttaa pihalla, mutta pitänee verhoilla itsensä huolella tuulenpitävillä vermeillä ja lähteä viemään silmät jäätävien kiteiden puhkottaviksi (siltä ainakin aamulla tuntui...).

Viikko viisi tähän asti

Viikko vetelee viimeisiään, joten tässäpä pieni kooste.

Maanantai: Käytiin katsomassa keskustassa huikeaa kämppää. Vahvasti uskon, että ei olla sitä saamassa. Adoptioiskä käytti Amarillossa syömässä adoptiovaarin piikkiin. Kiitos.

Tiistai: Vastuuopettaja hylkäsi hetkeksi hiirulaisen roolinsa ja oli tosi skarppina ojentamassa opintojani. Kulttuuripolitiikan tunnilla on outoa, kun siellä ihan oikeasti pitää koko ajan tehdä joitain harjoituksia. Olen unohtanut, millaista on oikeilla oppitunneilla.

Keskiviikko: Opinnäytetyö lähtee hiljalleen muotoutumaan. Nostakaa päätänne savolaiset taiteilijasielut, te uuden ajan kansantaiteilijat! Kolme tuntia kulutin tehden oikeasti järkeviä juttuja, jotka toivottavasti edistävät elämääni ja kasvuani ihmisenä. Kirjoitin ja lähetin ainakin yhden kesätyöhakemuksen. Hallituksen kokouksessa oli tällä kertaa onneksi sen verran sakkia, että oltiin päätösvaltaisia.

Torstai: Kulttuuriyrittäjyyden tunnit oli peruttu, joten minulla oli hyvin aikaa hoitaa asioita. Kävin siis toimistolla ja oodikollegan kanssa tuskailtiin eurokankaan lahjakortin kanssa. Onneksi en ole rikas! Oli niin vaikeaa keksiä, mihin satasen törsää. Ostettiin väripiristystä toimistoon ja sitten joitakin peruskankaita, joista voi vaikka väsätä messuille mainoslakanat. Tilitoimistossa kävin viemässä lappusia, joita olen salapoliisin tavoin kaivellut sieltä täältä. Jotain lappusta se kirjanpitäjä vielä pyysi ja sekin piti käydä toimistolta etsimässä. Näin kiinnostavan kesätyöpaikkailmoituksen.

Perjantai: Osuuskuntien yhteistä projektia taas työstettiin meidän toimistolla. Sanattomaksi vetää, kun yritän kuvailla tunnelmia näistä meidän projektityöskentelytunneista. Tänään yhellä toveriosuuskunnan pojalla oli synttärit ja kakkukin kulkeutui taloon. Lahjuksena annettiin sokerittomia sisuja sekä voimistelurenkaat. Paikalla oli projektin ulkopuolisena henkilönä kollega, joka sijaisti minua Kimblessä. Töistä kun kotiinpäin poljeskelin päätin äkisti, että nyt en enää vehtaa sen samsungin kanssa hetkeäkään. Menin ja ostin nokialaisen. Ikinä ennen en ole uutta puhelinta ostanut. Latasin soittoääneksi Tyttö Lapinmaan.

Olen hukassa kesäsuunnitelmieni kanssa. Opinnäytetyötä? Palkkatyötä? Mikkelissä? Lapissa? Jossain ihan muualla.

Uteliaisuuttani soitin sinne kiinnostavaan kesätyöpaikkaan ihan vain kyselläkseni perustietoja hommasta. Jossain vaiheessa oivalsin vastailevani työhaastattelun tyyppisiin kysymyksiin esimerkiksi vahvuuksistani. Erikseen työhön ei tarvitse edes hakemusta tehdä, ja mies puhelimen toisessa päässä tuumasi, että työnsaantini olisi jopa melko todennäköistä. Minun pitää sinne ilmoittaa kunhan päätän, mitä aion kesällä tehdä. Tuota työtä varten pitäisi siirtyä suurehko harppaus Suomen kartalla.

Tällä viikolla
piristävää: Naapurin serkku tuli takaisin reissuiltaan torstaina.
tyhmää: yltiöpäinen rehellisyys tv-lupatarkastajan edessä.
hauskaa: toimisto-perjantain juttutuokiot.
innostavaa: tapaaminen opparinaisen kanssa.
raivostuttavaa: pitämättömät lupaukset hiihtoladulle hakeutumisesta.
ei-ehkä-loppuunmietittyä: uusi känny.