Eilen kävin tutoropettajani luona tekemässä katsauksen opintoihini. Kurssi kurssilta käytiin opetussuunnitelma läpi ja tutkailtiin, mikä on tilanne minkäkin kurssin osalta. Oli ihan hyvä näin toimia. Tuli jopa sellainen tunne, että olenhan sentään jotain saanut aikaiseksi, vaikka paljon on vielä tehtävääkin. Lupaavasti siltä kuitenkin vaikuttaa, että ensi jouluksi valmistun. Eilen oli siis hyvä päivä. Tai ainakin siihen asti, että tv-lupatarkastaja kävi. Mutta siitä en jaksa selittää.
Tänäänpä oli puolestaan ensimmäinen tapaaminen opinnäytetyöni ohjaajan kanssa. Tämäkin oli innostava tilanne. Koskaan ei tämä kyseinen opettaja ole minulle kursseja vetänyt, mikä on harmi, sillä tosi topakka täti on ja pätevän oloinen. Kovastihan tuo tykkäsi aiheestani ja oli ihan itsekin innostunut. Lokakuussa pitäisi olla työ valmis, mutta eiköhän se onnistu.
Kohta pitää singahtaa liikkeelle. Osuuskunnan pankkiasioita ja kirjaston kautta hallituksen kokoukseen. Sitä ennen kuitenki luuri kouraan ja pari puhelinasiaa pitäisi hoitaa ja -ainiin- käydä Kyöstin kanssa pihamaalla. Tämä on suunnitelma!
keskiviikkona, tammikuuta 30, 2008
sunnuntaina, tammikuuta 20, 2008
Kotipuuhasteluja
Viime aikoina olen rohkaistunut kokeilemaan uusia juttuja keittiössä. Mysliä olen esimerkiksi pari kertaa tehnyt itse. Siitä tulee hyvää, ja on hauskaa keksiä omia sekoituksia. Nyt juuri paahtui uusi satsi, jossa oli neljän viljan hiutaleita. vehnäleseitä ja erilaisia pähkinöitä murskana, päällä hieman hunajaa. Lopuksi lisäsin kuivattuja karpaloita. Maistuu aamulla viilin kanssa. Ruokana tänään (ja ison annoksen vuoksi varmaan koko ensi viikon) oli kasviskeittoa mamman ohjeella. Keiton kanssa mussutin oliivimuffineja, joihin reseptin repaisin taannoin hesarista.
Minua kosiskellaan muuttamaan naapuritaloon keväällä, kun siitä vapautuu huone. Toisaalta tämä yksinasuminen on niin onnellista, etten tiedä, haluanko jakaa asuntoa kenenkään kanssa. Toisaalta, säästöä siinä tulisi reippasti ja naapurin tytöt ovat kyllä tosi mukavia. Kämppäkin on valtavan kokoinen ja kodikas. Tämä tupa taas rapistuu hiljalleen käsiin: vessan oven kahva ei pysy paikoillaan ja keittiön alakaapista on mennyt rikki se sellainen klipsi, johon sen oven kiinnikkeen pitäisi napsahtaa kiinnni. Nyt pitää tunkea aina keittiöpyyhe tiukasti oven väliin, ettei se retkota auki.
Pari viikkoa sitten tunsin todella olevani isäni tyttö, kun yllätin itseni arkipäivän luovuudella. Isähän on sellainen keksijänero. Tilanne täällä oli seuraavanlainen: olin ostanut pari uutta käsipyyhettä hemtexin alesta. Niistä ei löytynyt niitä sellaisia ripustusnaruja (miksi niitä sanotaan?). Etsin kaupasta klipsejä, joilla ne voisi ripustaa koukkuun, mutta sellaisia ei löytynyt. Kotona sitten havaitsin kyhäileväni sellaisia verhopidikkeistä ja käyttämättömistä kengännauhoista. Askartelumassaakin sattui löytymään, joten kengännauhan ja verhoklipsin kiinnityskohdan päällystin itsekuivuvalla massalla. Rehellisesti sanottuna tuotokset on aika hemmetin rumat, mutta ne toimii. Ja minä tein ne itse, hurraa.
Minua kosiskellaan muuttamaan naapuritaloon keväällä, kun siitä vapautuu huone. Toisaalta tämä yksinasuminen on niin onnellista, etten tiedä, haluanko jakaa asuntoa kenenkään kanssa. Toisaalta, säästöä siinä tulisi reippasti ja naapurin tytöt ovat kyllä tosi mukavia. Kämppäkin on valtavan kokoinen ja kodikas. Tämä tupa taas rapistuu hiljalleen käsiin: vessan oven kahva ei pysy paikoillaan ja keittiön alakaapista on mennyt rikki se sellainen klipsi, johon sen oven kiinnikkeen pitäisi napsahtaa kiinnni. Nyt pitää tunkea aina keittiöpyyhe tiukasti oven väliin, ettei se retkota auki.
Pari viikkoa sitten tunsin todella olevani isäni tyttö, kun yllätin itseni arkipäivän luovuudella. Isähän on sellainen keksijänero. Tilanne täällä oli seuraavanlainen: olin ostanut pari uutta käsipyyhettä hemtexin alesta. Niistä ei löytynyt niitä sellaisia ripustusnaruja (miksi niitä sanotaan?). Etsin kaupasta klipsejä, joilla ne voisi ripustaa koukkuun, mutta sellaisia ei löytynyt. Kotona sitten havaitsin kyhäileväni sellaisia verhopidikkeistä ja käyttämättömistä kengännauhoista. Askartelumassaakin sattui löytymään, joten kengännauhan ja verhoklipsin kiinnityskohdan päällystin itsekuivuvalla massalla. Rehellisesti sanottuna tuotokset on aika hemmetin rumat, mutta ne toimii. Ja minä tein ne itse, hurraa.
lauantaina, tammikuuta 19, 2008
Yks Malla tässä terve
Toivottavasti oli edes vähän ikävä edes jollakin tämän jälleen melkoisen pitkäksi venähtäneen tauon aikana. Ainakin Köpin heila Pohjanmaalla on kuulumisia kaipaillut, eikö vain?
Syksykin taas meni niin vikkelään, etten edes kunnolla muista, mitä olen puuhaillut. Ainakin vanhan koulukaverini kanssa järjestimme AD/HD-aiheisen seminaarin. Se oli minulle osa opintojeni projekteja. Samassa tilaisuudessa toimin myös toisena juontajana, mikä oli ihan mukava kokemus. Syksyllä lupauduin myös aloittamaan vuodenvaihteessa osuuskuntamme toimitusjohtajana. Aikaresurssien vuoksi perehdytys tehtävään jäi hyvin lyhyeksi, joten nyt on paljon opeteltavaa. Tosin tällä tavoin tykkäänkin oppia. Siis näin, että oppi tulee aitoon tarpeeseen. Osuuskuntalakia selailee paljon mieluummin selvitelläkseen omia työtehtäviään, kuin vaikkapa yritysopintojen tenttiä varten. Joulukuun alussa jätin taas eteläisen elämän ja kolmen viikon työputkea suorittamaan bussioppaan tuttuihin tehtäviin. Mukava tunne on, kun on oikeasti saanut touhuun varman otteen ja tunsi, että homma luistaa hyvin. Asiakkailtakin tuli erinomaista palautetta. Suurimmaksi osaksi asiakkaat olivat irlantilaisia, viimeinen ryhmäni ainoastaan brittejä. Niin ihastuttavia ihmisiä oli tänäkin vuonna, että melkein ikävä tuli joitakin. Heti kun töihin lupauduin, ilmoitin, että tänä vuonna en joulua työskentelisi. Pysyinkin päätöksessäni, vaikka aluksi hieman kauhulla pelkäsin, että kolmisin äitin ja isän kanssa joulua juhlittaisiin. Tulipa kotiin onneksi kuitenkin Rovaniemen isoveikka vaimoineen ja lapsikaksikon kanssa.
Ennen vuoden vaihdetta oli kummitytön ristiäiset Pohjanmaalla, josta jatkoin matkaa Juankoskelle. Siellä vaihtui vuosi melkoisen mielenkiintoisissa tunnelmissa. Eräässä juankoskelaiskodissa oli kunnon karkelot, joissa oli varmaan prosentti koko pitäjän väestöstä; isiä, poikia, äitiä, tyttäriä, serkkuja, työkavereita, naapureita... Ja kaikki yhtä hyvässä tuiskeessa. Karaokelaitteissa raikasi tietenkin Juicen parhaat, jotka jokainen osasi veisata, jos ei nyt ihan nuotilleen niin ainakin ihanasti siitä vierestä.
Autuasta oli kyllä palata omaan kotiinkin. Kun on elänyt epämääräistä matkalaukkuelämää lähes kuukauden verran, on hienoa saada tavarat paikoilleen ja vaatteet kaappiin, päästä omaan sänkyyn... Kotikotona Muoniossakin on hyvä oleilla, mutta nytkin olin joka ikinen päivä töissä itsenäisyyspäivästä aaton aattoon, niin että eipä lomailuun sitten jäänyt oikeastaan kuin vain kolme päivää. Toivottavasti en vanhempiani aivan hulluuden partaalle ajanut siellä niin pitkään majaillessani.
Koulussa käyn nyt kahdella kurssilla; on kulttuuripolitiikkaa ja kulttuuriyrittäjyyttä. Lisäksi olen taas mukana yhdessä projektissa, mutta tällä kertaa puutekniikkaa opiskelevien poikien kanssa. Teemme esiselvitystä eräänlaisen uuden osuuskuntien osuuskunnan perustamista varten. Tänään tämä touhu alkoi, ja oikein hauskalta vaikuttaa. Jännältä tuntuu, kun nyt toimin toimitusjohtajana osuuskunnassa, kun opettajat ottavat yhteyttä pyytääkseen minua kertomaan osuuskuntamme toiminnasta uusille opiskelijoille tai muille eri kurssien opiskelijoille.
Monenlaista mielekästä toimintaa on tässä lähiaikoina luvassa. Seuraava erinomaisen miellyttävä toiminto on käydä nukkusille. Huomenna aion siivota ja hoitaa hirmuiset kirjastovelat pois ja toivottavasti teen myös hartaudella säästelemiäni koulutehtäviä vihdoin ja viimein valmiiksi asti.
Syksykin taas meni niin vikkelään, etten edes kunnolla muista, mitä olen puuhaillut. Ainakin vanhan koulukaverini kanssa järjestimme AD/HD-aiheisen seminaarin. Se oli minulle osa opintojeni projekteja. Samassa tilaisuudessa toimin myös toisena juontajana, mikä oli ihan mukava kokemus. Syksyllä lupauduin myös aloittamaan vuodenvaihteessa osuuskuntamme toimitusjohtajana. Aikaresurssien vuoksi perehdytys tehtävään jäi hyvin lyhyeksi, joten nyt on paljon opeteltavaa. Tosin tällä tavoin tykkäänkin oppia. Siis näin, että oppi tulee aitoon tarpeeseen. Osuuskuntalakia selailee paljon mieluummin selvitelläkseen omia työtehtäviään, kuin vaikkapa yritysopintojen tenttiä varten. Joulukuun alussa jätin taas eteläisen elämän ja kolmen viikon työputkea suorittamaan bussioppaan tuttuihin tehtäviin. Mukava tunne on, kun on oikeasti saanut touhuun varman otteen ja tunsi, että homma luistaa hyvin. Asiakkailtakin tuli erinomaista palautetta. Suurimmaksi osaksi asiakkaat olivat irlantilaisia, viimeinen ryhmäni ainoastaan brittejä. Niin ihastuttavia ihmisiä oli tänäkin vuonna, että melkein ikävä tuli joitakin. Heti kun töihin lupauduin, ilmoitin, että tänä vuonna en joulua työskentelisi. Pysyinkin päätöksessäni, vaikka aluksi hieman kauhulla pelkäsin, että kolmisin äitin ja isän kanssa joulua juhlittaisiin. Tulipa kotiin onneksi kuitenkin Rovaniemen isoveikka vaimoineen ja lapsikaksikon kanssa.
Ennen vuoden vaihdetta oli kummitytön ristiäiset Pohjanmaalla, josta jatkoin matkaa Juankoskelle. Siellä vaihtui vuosi melkoisen mielenkiintoisissa tunnelmissa. Eräässä juankoskelaiskodissa oli kunnon karkelot, joissa oli varmaan prosentti koko pitäjän väestöstä; isiä, poikia, äitiä, tyttäriä, serkkuja, työkavereita, naapureita... Ja kaikki yhtä hyvässä tuiskeessa. Karaokelaitteissa raikasi tietenkin Juicen parhaat, jotka jokainen osasi veisata, jos ei nyt ihan nuotilleen niin ainakin ihanasti siitä vierestä.
Autuasta oli kyllä palata omaan kotiinkin. Kun on elänyt epämääräistä matkalaukkuelämää lähes kuukauden verran, on hienoa saada tavarat paikoilleen ja vaatteet kaappiin, päästä omaan sänkyyn... Kotikotona Muoniossakin on hyvä oleilla, mutta nytkin olin joka ikinen päivä töissä itsenäisyyspäivästä aaton aattoon, niin että eipä lomailuun sitten jäänyt oikeastaan kuin vain kolme päivää. Toivottavasti en vanhempiani aivan hulluuden partaalle ajanut siellä niin pitkään majaillessani.
Koulussa käyn nyt kahdella kurssilla; on kulttuuripolitiikkaa ja kulttuuriyrittäjyyttä. Lisäksi olen taas mukana yhdessä projektissa, mutta tällä kertaa puutekniikkaa opiskelevien poikien kanssa. Teemme esiselvitystä eräänlaisen uuden osuuskuntien osuuskunnan perustamista varten. Tänään tämä touhu alkoi, ja oikein hauskalta vaikuttaa. Jännältä tuntuu, kun nyt toimin toimitusjohtajana osuuskunnassa, kun opettajat ottavat yhteyttä pyytääkseen minua kertomaan osuuskuntamme toiminnasta uusille opiskelijoille tai muille eri kurssien opiskelijoille.
Monenlaista mielekästä toimintaa on tässä lähiaikoina luvassa. Seuraava erinomaisen miellyttävä toiminto on käydä nukkusille. Huomenna aion siivota ja hoitaa hirmuiset kirjastovelat pois ja toivottavasti teen myös hartaudella säästelemiäni koulutehtäviä vihdoin ja viimein valmiiksi asti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
