Ilon aiheita arjessa

Vaikka nyt viime aikoina on ollut enemmän kiirettä, stressiä ja paineita kuin koskaan, on hauska huomata, kuinka vähästä voi tulla hyvä mieli.

Eilen olin iltapäivällä hurjan väsynyt ja hieman alakuloinenkin. Olin kuitenkin lähdössä käymään ystäväpariskunnan kihlajaiskahvilla ja vaihdoin vaatekertaani siistimpään. Valitsin päälleni uudet farkut ja olin yhtäkkiä valtavan tyytyväinen, koska olinkin kännykän sijaan päättänytkin hankkia uudet pöksyt. Ne farkut on mahtavat: irstaan 90-lukuiset resorilahkeineen. En malta odottaa, että saan näyttää ne vanhalle koulukaverille, joka varmaan pyörtyy. Mutta siis ei missään nimessä ihastuksesta.

Farkkujakin enemmän ilahdutti kuitenkin sukat, jotka valitsin: äidin neulomat valkoiset kohokuvioiset villasukat. Ne on ihanat. Äiti on ihana. Sää oli kurja ja kostea, joten Hait jalkaan ja menoksi. Koko matkan kuitenkin hymyilytti ajatus, että kumisaaappaiden alla on rakkaussukat.

Sitten taas naputtelin yömyöhälle koulujuttusia ja aamulla aikaisin ylös. Kyösti oli karannut yöllä vierestäni olohuoneeseen. Kävin suihkussa, pukeuduin, kiharsin silmäkarvoja ja mustasin, luin sähköpostit ja pureksin pari hapankorppua kurkun kera. Sitten köpöttelin sohvalle Kyöstin viereen hetkeksi. Lenkkeiltiin yhdessä toimistolle hakemaan verokortteja palkanlaskijalle vietäväksi.

Työskentelin kotoa käsin, koska toimistolla ei ollut tänään harjoittelijoitakaan paikalla. Tarjouksen laadin ja koitin hankkia työparia parille messukeikoille. En saanut ketään hommaan. Inhottavaa huomenna asiasta ilmoittaa.

Puolenpäivän aikoihin kesken kaikkien työtouhujen soitin isälle. Löpisin ja höpötin ja puhua pulpatin vaikka kuinka kauan. Ihana puhelu. Ihana isä.

Olin jo kuvitellut, että paketti Lappeenrannasta ei olisi saapunut vielä tänäänkään, koska yleensä posti tulee kymmenen - yhdentoista kieppeillä. Postipoika kuitenkin soitti ovikelloa yhden jälkeen ja sain kaipaamani paketin - ja vielä enemmän. Yllätyksenä sisällä oli pikkupussi makeisia. Hauska yllätys, joka toi mieleen viimesyksyiset onnenpäivät kun loistopariskunta asui kanssani samassa talossa. Tuolloinhan postiluukustani tippui pikku yllätyksiä harva se päivä.

Pikku piristysten voimin olen taas jotain saanut nyt illalla aikaiseksikin. Jospa vielä vähän jotain yritän ennen unia.

Priorisointi on pahinta

Kyllä, otsikon mukaisesti avaudun nyt priorisoinnin vaikeudesta, mikä pahimmassa tapauksessa johtaa täydelliseen ja tahtomattomaan lamautumiseen tai älyttömiin blogipostauksiin.

Mitä tekisin ensin?

Siirrän yleensä tehtävälistan alimmaksi opintoihin liittyvät tehtävät, koska niiden siirtäminen aiheuttaa vahinkoa pääsääntöisesti vain minulle. Ensisijalle nousevat siis "oikeat" työt, joita ei voi viivyttää aiheuttamatta monia muitakin ihmisiä koskevia seuraamuksia.

Siksipä aloitin tänään toisenkin työn. Ja olen siitä vähän innoissani. Mutta sitten taas kauhistuttaa se, miten käy kaiken muun. Ja minun itseni.

Ostetaan: aikaa. Paljonko se maksaa kilolta?

Taas on sunnuntai

On sunnuntai ja surkea sää. Pikkuisen piristää tunnelmia se, että heräsinkin kymmeneltä vaikka luulin heränneeni yhdeltätoista. Kyösti nukkui koko yön olohuoneessa sohvalla ja jatkaa yhä vain uniaan. Ällöttävän suloiselta näyttää kissamaiseen kippuraan vääntäytyneenä, pää punaisella satiinityynyllä.

Viikko sitten olin Lappeenrannassa. Kuvat siltä reissulta, perjantaiselta iltakävelyltä.

Huomenta!

Näköjään nukuin ihan tosi pitkään. Vartti sitten taisin nousta. Äh. Organisoituminen, arkeen tarttuminen - vaikeaa.

Mikkelissä taas

Olipa kerrassaan hauskaa olla vähän aikaa reissuilla. Vielä hauskempaa olisi ollut jäädä pääkaupunkiin. Äääh. Onneksi junamatka takaisin Mikkeliin taittui tuskattomasti yhdessä toverin kanssa läppäriltä Californicationia katsoen.

Lappeenrannassa olin yhden päivän suunniteltua pidempään, kun oleskelin synttärisankarin kotona vielä muiden vieraiden poistuttua. Helsingissäkin oltiin vielä yön yli, kun viimeinen juna lähtikin niin kovin aikaisin. Isotäti ystävällisesti tarjosi matkalaisille katon pään päälle. Ensimmäisen yön majailin serkun siipan kotipaikalla Kulloossa. Ihana serkku ja hieno mies.

Studiamessuilla improtytöt veti hyvät keikat. Näin niistä ensimmäisen ja toinen oli kuulemma ollut vielä parempi. Messuilta lähdin käymään Cavénin kanssa Forum Boxissa katsomassa Terike Haapojan näyttelyä. Sieltä siirryimme Cavénin työhuoneelle. Jutustelimme pian alkavasta pestistäni ja ensi kuun taiteilijatapaamisesta. Sitten sain kyydin takaisin keskustaan ja Kiasman kahviossa tapasin opettajani ja yhden hepun Circo Aereosta.

Iltaa istuimme irkkupubissa mukavalla porukalla. Väsytti kovin pitkä päivä. Pitkin iltaa haaveilin muutosta Helsinkiin. Ehkä vuoden päästä. Toivottavasti.

Karjalassa

Oleskelen ystävien uudessa kodissa Lappeenrannan Pikisaaressa. Kovin on kaunista seutua - Saimaa näkyy joka puolella. Aiemmin päivällä kiertelin vähän kaupungilla ja kävin serkun luona vierailulla. Iltasella Kyöstin kanssa tallustin satamassa ja jossain muualla laitakaupungin kulmilla.

Huomenna menen kummitytön 1-vuotissynttäreille. Käsittämättömän nopeasti on kulunut kokonainen vuosi! Vein jo tänään synttärikukat, syksyisen oranssin ruusukimpun, ja huomenna tyttö saa pikku pakettinsa. Auttelin synttärisapuskoiden valmistuksessa; 9 minuutin pasta kanasalaatissa on aika napakkaa tavaraa.

Alkuviikosta, maanantaina tai tiistaina, suuntaan Helsinkiin. Studiamessuille menen säätämään improryhmämme äänentoistoja kuntoon. Improtytöillä on keikka Helsingin messukeskuksessa ja itsekin heidät näet lavalla ensimmäisen kerran. Toivottavasti menee hienosti.

Helsingn reissulla tapaan myös Circo Aereo -ryhmän taiteellisen johtajan. Toimin ryhmän tuottajan assistenttina pari kuukautta tienaten hommasta pari opintopistettä. Hauskuutta.

Sorsasarja

Onneksi on sunnuntait

Nukahdin illalla sohvalle ja heräsin puhelimen sointiin. Juttelin ystävän kanssa hetken ja menin sitten sänkyyn nukkumaan. Se on hienoa puuhaa se. Nukkuminen.

Ihana syyskeli oli ja päiväkävelylle mukaani pääsi Kyöstin lisäksi kamera. Reilu tunti köpöteltiin pihalla ja Siwan kautta tulin kotiin pinaattikeitolle. Seuraavaksi suuntaan spinning-tunnille. Sitten Idolsia katsellaan kaveriporukalla. Siinä ohjelmassa minua ärsyttää kaikki turhuus. Miksi se on olevinaan musiikkiohjelma, kun koko lähetyksen ajasta varmaan maksimissaan 20% on laulamista...

Tajunnanvirtaa toimintapäivän päätteeksi

Olin vähällä naputella työtouhuista kunnon ryöpyn, nyt kun olen pari päivää ahkeroinut sen yhden lusmuilupäivän korvatakseni. Enpä kuitenkaan viitsi seikkaperäisesti selostaa jokaista piuhanmetsästystä tai paperin siirtymistä printteristä kansioon.

Se, että olin toimistolla ja kentälläkin tuntikausia jopa näin lauantaina, oikeuttaa minut nyt sitten tänään katselemaan Californicationia jakso toisensa perään ja sitten vielä lukemaan Sinuhea sängyssä, nyt kun olen taas pitkästä aikaa päässyt sen imuun.

Eilen ratkesi yksi ongelma sentään. Tähän asuntoon muuttaa minun jälkeeni kaksi tuttua poikaa, joten saan vuokrata heiltä neljäksi kuukaudeksi yläkerran häkkivaraston ja isovanhempieni puusohva saa jäädä sisälle hoitoon. Mahtavaa, ei tarvitse muuttaa omaisuutta mihinkään.

Täällä alkaakin olla aika karun näköistä. Kuinka tehdä 65 neliön kolmiosta kodikas tupa 27 neliön yksiöön mitoitetulla omaisuudella? Olohuoneessa on pöytä, puusohva ja kolkko kaiku ei paljon muuta.

Torstaina kävin kannatuksen vuoksi kuuntelemassa Vaakunassa punkrockia. Olihan tilaisuus opiskelijatovereitteni järjestämä. Adrenaliinihöyryissään puhisevat punk-pojat olivat epäilemättä elementissään, mutta minun makuuni ei tuo hyperaktiivinen räminä istu ollenkaan.

Taidokasta tehottomuutta

Voi, minua. Olen laiska ja tyhmä ja saamaton ihan kuten Zen Café laulaa. Malla, hei, sun täytyy muuttuu, tuumailen Anssi Kelaa lainaten.

En saanut tänään aikaiseksi oikeastaan mitään. Yhden palaverin istuin toimistolla. Tai oikeastaan se oli semmoinen two in one -palsu. Ahisti jotenkin niin kovin hoidettavien asioiden lista, etten pystynyt hahmottamaan, mistä päästä vyyhtiä pitäisi käydä purkamaan ja pakenin kotiin.

Kävinhän sentään painosta hakemassa kolme vihkosta sitä taittaamaani ITE-taidetta käsittelevää minijulkaisua.

Kotona köllöttelin Sussun ja Arton ja Kyöstin kanssa. Istuin koneella ja kauhistelin taas toimintakyvyttömänä dokumentteja, joihin olisi pitänyt käydä käsiksi. Pakenin päiväuniin.

Huomenna skarppaan.

Business is my business

Olipahan tänään hurja parituntinen kansaivälisen ryhmän kanssa Oodilassa. Neljä aikuista opiskelijaa Tanskasta ja Saksasta (ja ehkä jostain muualtakin) halusivat jututtaa Oodin väkeä opiskelijavetoisesta yrittäjyydestä. Olen kuvitellut, että kiitettävällä englannillani selviäisin kunnialla tilanteesta kuin tilanteesta. Vaan eipä ole tätä ennen sattunut kohdalle keskustelua, jossa joka toinen sana pitäisi hakea kaannos.com -sivustolta. Oli varmaan tosi pätevän oloinen tj takeltelevine tarinoineen. Seuraavaksi siis business-sanastoa lukemaan. Turnover, business economics, tender ynnä muita ihanuuksia.

Hullu päivä oli jotenkin tänään. Heti aamusta aina lounasaikaan asti jutustelin yllä mainitun poppoon kanssa, minkä jälkeen pitikin valmistella lisäaineistoa heille lähetettäväksi. Seuraaviksi tunneiksi riitti tekemistä tulevan viikon keikkavalmistelujen parissa. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että kello kävi reippahasti yli neljän. Viideltä oli hallituksen kokous, johon ei ollut vielä edes esityslistaa. Kotiinkin olisi pitänyt ehtiä Kyöstin kusetukseen. Puolihölkkää hipsin kotipesään ja ruisleipää mutustellen käyskentelin pihamaalla piskin kanssa, minkä jälkeen poljin pikaisesti takaisin toimistolle kokousta valmistelemaan.

Kotiin pääsin aikaisemmin kuin olin uskaltanut odottaa, mutta täälläkin sitten mahdotonta vääntämistä vielä opparin kanssa. Siis ei muuten, mutta kun isokokoinen kuvaliite ei meinannut upota vastaanottajan sähköpostiluukusta sisään. Niin ja jotain pikkusäätöä hyppelevien rivien kanssa.

Hauskuutta oli lenkkeillä loistokämppiksen ja huippunaapurin kanssa. On niin ihmeellistä, kun joidenkin kanssa juttu luistaa niin loistavasti.

Meillä ei ole mitään ruokaa täällä, kun ei olla kaupassakaan oikein ehditty käydä. Jouduttin iltapalaksi jotain herkkujäätelöä syömään.