Rakkautesi ostamalla osoitat?

Sukat ja suklaata vai kultakello ja kalvosimet?

Mitä arvokkaamman lahjan ostat isällesi, sen parempi lapsi olet. Lahjasi arvo on suoraan verrannollinen rakkautesi ja kiintymyksesi määrään.

Tällaista viestiä tuntuvat mainokset vuosittain välittävän pari viikkoa ennen isänpäivää. Ja niin lähtevät perheiden pikkuipanat ja kaalinpäillä kituuttelevat opiskelijat tyhjentämään säästölippaidensa sisältöjä ostoskeskuksiin. Paketteihin kääriytyvät hugobossit ja batistinit, ja samaa tahtia vierähtää taakka lasten harteilta: rakkaudenosoitus isälle on ostettu. Sillä ei sitten niin väliä olekaan, kuinka kipeästi isä sitä kolmatta parranajokonetta todellisuudessa tarvitsi.

Tätähän isät juuri kaipaavatkin, eikö totta? Sitä, että jälkeläiset viettävät tuntikausia aikaa ruuhkaisissa marketeissa ja ahtaiksi käyvissä pikkuputiikeissa pohtien, kuinka monen euron edestä isäänsä rakastavat.

Ei tietenkään ole paha asia laisinkaan, jos joku haluaa muistaa isäänsä lahjallakin. Etenkin, jos löytää jotain, mitä isä todella haluaa tai tarvitsee. Useimmiten tilanne on kuitenkin se, että koteihin kerääntyy vuosi toisensa jälkeen kuivettuvia konvehteja, käyttämättömiä kotitöppösiä ja maidonvaahdottajia sekä muuta turhanpäiväistä kodin elektroniikkaa.

Lahjat löytävät tiensä isien syliin varsin usein jälkikasvun velvollisuuden- tai syyllisyydentunteen seurauksena. Vääristynyt käsitys lahjan antamisen tarkoituksesta on peräisin tuotteitaan myyntiin tyrkyttäviltä yrityksiltä. Mainostajat löytävät tiensä kuluttajien heikoimpaan kohtaan, tunteisiin. Niin isänpäivän kuin monien muidenkin juhlapäivien kohdalla juhlan perimmäinen sanoma ja merkitys tuntuu hukkuvan kaiken mainonnan ja tuotepaljouden valtamereen.

Mitä isät todella tahtovat isänpäivältä? Nuorena naisena minun on vaikea tähän kysymykseen absoluuttista totuutta antaa, mutta sinisine silmineni haluan uskoa, etteivät isät suinkaan pidä arvokkaita lahjoja päivän parhaana antina. Reino-tossut eivät ehkä sellaisenaan riitä riemastuttamaan, vaan jotain syvempää ajatusta kenties kaivataan.
Lapsena kortteja askarrellessa ja runoja kirjoittaessa syvennyttiin ihan tosissaan miettimään omaa isää. Pohdittiin, miltä isä näyttää, mitä isän kanssa yhdessä tehdään ja millaisin sanoin isää voisi kuvailla. Mikä tärkeintä – oma isä oli aina maailman paras isä. On helppo arvata, ettei yksikään isä helposti kyllästy kuulemaan kyseistä lausahdusta. Se on fraasi, joka on joka isälle kölninvettä kalliimpaa.

Isät, toisin kuin mainokset, eivät suhteuta rakkauttasi lahjojen arvoon eivätkä syyllistä, jos lahja jää hankkimatta. Tuskinpa isiä edes niin kovasti imartelee se, että pienokaiset panevat viimeiset pennosensa kalliisiin lahjoihin. Sen sijaan uskon, että itse tehty täytekakku ja kortti kauniilla sanoilla tekee helposti suuremman vaikutuksen.

Isänpäivä on mainio päivä. Onhan tärkeää hetkeksi pysähtyä miettimään, mitä isä elämässäsi merkitsee. Isänpäivä on hyvä syy sanoa se ääneen myös isälle. Kertominen ei edes maksa mitään.