Olin vähällä naputella työtouhuista kunnon ryöpyn, nyt kun olen pari päivää ahkeroinut sen yhden lusmuilupäivän korvatakseni. Enpä kuitenkaan viitsi seikkaperäisesti selostaa jokaista piuhanmetsästystä tai paperin siirtymistä printteristä kansioon.
Se, että olin toimistolla ja kentälläkin tuntikausia jopa näin lauantaina, oikeuttaa minut nyt sitten tänään katselemaan Californicationia jakso toisensa perään ja sitten vielä lukemaan Sinuhea sängyssä, nyt kun olen taas pitkästä aikaa päässyt sen imuun.
Eilen ratkesi yksi ongelma sentään. Tähän asuntoon muuttaa minun jälkeeni kaksi tuttua poikaa, joten saan vuokrata heiltä neljäksi kuukaudeksi yläkerran häkkivaraston ja isovanhempieni puusohva saa jäädä sisälle hoitoon. Mahtavaa, ei tarvitse muuttaa omaisuutta mihinkään.
Täällä alkaakin olla aika karun näköistä. Kuinka tehdä 65 neliön kolmiosta kodikas tupa 27 neliön yksiöön mitoitetulla omaisuudella? Olohuoneessa on pöytä, puusohva ja kolkko kaiku ei paljon muuta.
Torstaina kävin kannatuksen vuoksi kuuntelemassa Vaakunassa punkrockia. Olihan tilaisuus opiskelijatovereitteni järjestämä. Adrenaliinihöyryissään puhisevat punk-pojat olivat epäilemättä elementissään, mutta minun makuuni ei tuo hyperaktiivinen räminä istu ollenkaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti