Ilon aiheita arjessa

Vaikka nyt viime aikoina on ollut enemmän kiirettä, stressiä ja paineita kuin koskaan, on hauska huomata, kuinka vähästä voi tulla hyvä mieli.

Eilen olin iltapäivällä hurjan väsynyt ja hieman alakuloinenkin. Olin kuitenkin lähdössä käymään ystäväpariskunnan kihlajaiskahvilla ja vaihdoin vaatekertaani siistimpään. Valitsin päälleni uudet farkut ja olin yhtäkkiä valtavan tyytyväinen, koska olinkin kännykän sijaan päättänytkin hankkia uudet pöksyt. Ne farkut on mahtavat: irstaan 90-lukuiset resorilahkeineen. En malta odottaa, että saan näyttää ne vanhalle koulukaverille, joka varmaan pyörtyy. Mutta siis ei missään nimessä ihastuksesta.

Farkkujakin enemmän ilahdutti kuitenkin sukat, jotka valitsin: äidin neulomat valkoiset kohokuvioiset villasukat. Ne on ihanat. Äiti on ihana. Sää oli kurja ja kostea, joten Hait jalkaan ja menoksi. Koko matkan kuitenkin hymyilytti ajatus, että kumisaaappaiden alla on rakkaussukat.

Sitten taas naputtelin yömyöhälle koulujuttusia ja aamulla aikaisin ylös. Kyösti oli karannut yöllä vierestäni olohuoneeseen. Kävin suihkussa, pukeuduin, kiharsin silmäkarvoja ja mustasin, luin sähköpostit ja pureksin pari hapankorppua kurkun kera. Sitten köpöttelin sohvalle Kyöstin viereen hetkeksi. Lenkkeiltiin yhdessä toimistolle hakemaan verokortteja palkanlaskijalle vietäväksi.

Työskentelin kotoa käsin, koska toimistolla ei ollut tänään harjoittelijoitakaan paikalla. Tarjouksen laadin ja koitin hankkia työparia parille messukeikoille. En saanut ketään hommaan. Inhottavaa huomenna asiasta ilmoittaa.

Puolenpäivän aikoihin kesken kaikkien työtouhujen soitin isälle. Löpisin ja höpötin ja puhua pulpatin vaikka kuinka kauan. Ihana puhelu. Ihana isä.

Olin jo kuvitellut, että paketti Lappeenrannasta ei olisi saapunut vielä tänäänkään, koska yleensä posti tulee kymmenen - yhdentoista kieppeillä. Postipoika kuitenkin soitti ovikelloa yhden jälkeen ja sain kaipaamani paketin - ja vielä enemmän. Yllätyksenä sisällä oli pikkupussi makeisia. Hauska yllätys, joka toi mieleen viimesyksyiset onnenpäivät kun loistopariskunta asui kanssani samassa talossa. Tuolloinhan postiluukustani tippui pikku yllätyksiä harva se päivä.

Pikku piristysten voimin olen taas jotain saanut nyt illalla aikaiseksikin. Jospa vielä vähän jotain yritän ennen unia.