Kyllä, otsikon mukaisesti avaudun nyt priorisoinnin vaikeudesta, mikä pahimmassa tapauksessa johtaa täydelliseen ja tahtomattomaan lamautumiseen tai älyttömiin blogipostauksiin.
Mitä tekisin ensin?
Siirrän yleensä tehtävälistan alimmaksi opintoihin liittyvät tehtävät, koska niiden siirtäminen aiheuttaa vahinkoa pääsääntöisesti vain minulle. Ensisijalle nousevat siis "oikeat" työt, joita ei voi viivyttää aiheuttamatta monia muitakin ihmisiä koskevia seuraamuksia.
Siksipä aloitin tänään toisenkin työn. Ja olen siitä vähän innoissani. Mutta sitten taas kauhistuttaa se, miten käy kaiken muun. Ja minun itseni.
Ostetaan: aikaa. Paljonko se maksaa kilolta?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Moikkis, poikkesin pitkästä aikaa lukemaan, kun hyppäsit pop-up -ikkunasta eilissä päivänä :) Jopas on tyttö ahkeroinut kirjoittajana!
Sulla ilmeisesti alkaa olla tutkinto kohta jo pulkassa? Kulttuurituottaja siis? Kuulostaa kiinnostavalta! Juurikin aloitin kulttuurijournalismin kurssin, tämäkin varsin kiintoisaa!
Helsinki on myös mun mielessäin, kesän siellä taas vietin, hieno on kaupunki kerta toisensa jälkeen! Ehkä sieltä vielä toisemme löydämme jonain päivänä.
Kirpakkaa syystä!
Ahkeroinut? Olenko? :)
Ei mulla kyllä ihan jouluksi taida olla tutkintoa niinkuin jossain vaiheessa haaveilin, mutta aina hieman lähempänä loppua ollaan. Kulttuurituottajan titteliä tavoittelen, kyllä vain.
Kyllä vain ois hyvä Helsigin maisemissa jossain vaiheessa elämää törmäillä :)
Syksyjä sullekin! (vaikka talveksihan se kohta muuttunee...)
Kummallista, töissä olen taitava priorisoija. Kotona haahuilen.
P on töissä välttämätöntä, kun täytyy päättää mitä kukin tekee.
Kotona ei niinkään.
Helsinki ok, viihdyn kyllä.
Tukholmassa olen käynyt 3 kertaa. Kokkolalaiselle se ei niin outo, ymmärtää,mistä kyse.
Muuten, tutkintoja a i n a ehtii.
Mullekin kotona haahuileminen on tuttua. Ehkä vielä ehtisi oppia priorisoinnin taidon kotikäyttöönkin.
Lähetä kommentti