Naimisissa?

Viime yönä minulla oli häät. Otin puolisokseni pojan, jonka kanssa olimme samalla luokalla ala-asteen ykköseltä ylioppilaaksi. Minulla oli sellainen olo, että onpahan ainakin mies, joka on tuttu ja turvallinen.

Häät järjestettiin pienessä kappelissa. Tarkoituksenani oli ollut ottaa suuri tyttökööri alttarille morsiusneidoiksi, mutta pappi ei antanutkaan lupaa niin monelle, joten minun piti valikoida seitsemän suosikkiani. Nämä seitsemän olivat unessa läheisempiä ystäviäni ja sukulaisiani, mutta varsinaisesti he eivät edustaneet ketään todellista lähipiirini ihmistä.

Ennen seremonian alkua aloin olla todella hermostunut. Mikään ei tuntunut kulkevan. Koko ajan oli meneillään ihme hulina. Ihmiset ympärilläni säntäilivät kuka missäkin tehtävässä, eikä minua pidetty ajan tasalla. Äiti huomasi hermostukseni ja käski tulevan puolisoni hieroa hartioitani, jotta hieman rentoutuisin.

Kun lopulta jokainen pyrki rauhoittumaan omille paikoilleen vihkimistä varten, asetuin minäkin seisomaan alttarille. Seremonian kulku ei meillä ollutkaan ihan perinteinen - minun ei pitänytkään kulkea käytävää pitkin alttarille, vaan asetuin siihen yksin seisomaan. Sulhaseni oli määrä astua esiin alttarin takaa. Alttarilla oli pitkä verho, joka esiripun tavoin laskettaisiin alas, kun sulhasen olisi aika ilmestyä.

Verhon laskeuduttua näin sulhaseni seisovan maireana kahden nuoren naisen välissä, joista toinen oli pappi ja toisen tehtävää en tiennyt. Tuleva puolisoni hymyili minulle, mutta flirttaili estottomasti papin sekä toisen neidon kanssa. Huomattuaan morsiusneitoystäväni alkoi mieheni vokotella heitäkin. Olin varsin kiihtyneessä mielentilassa, mutta hillitisin itseni ja odotin seremonian alkua, sillä varmasti sillä hetkellä, kun valat olisi vaihdettu, rauhoittuisi mieheni oitis, uskottelin itselleni.

Vihkimisessä ei ollut laisinkaan pyhän toimituksen juhlavaa tuntua. Nuori pappisneitonen lateli tekstiä huolettoman puhekielisesti ja heitti välillä mauttomia vitsejä. Hän selvästikin osoitti kaiken puheen sulhaselleni ja jatkoi läpinäkyvää flirttiään. Aika ajoin pappi piikitteli minua muka huomaamattomasti tekstin lomassa ja ikäänkuin vihjaili sulhaselleni, että tämä oli tekemässä huonoa päätöstä.

Sen verran painajaismaiset häät olivat, etten muista, kuinka tilanne eteni. Olisi kiintoisaa tietää, alistuinko sanomaan "tahdon" noinkin röyhkeän käytöksen jälkeen.

Tässä yhteydessä on mainittava, että todellisuudessa tämä unessa niin niljakas ja iljettävä sulhaseni on mitä hurmaavin ja kohteliain herrasmies, eikä varmasti kohtele nykyistä nuorikkoaan huonosti.