Viimeöisiä unia:
Mediatuotannon opettaja oli antanut tehtäväksi kutoa jotain. Ensin kudoin kansia Harry Potter -kirjaan. Opettajan mielestä jälki oli huonoa, enkä millään olisi halunnut jatkaa tekelettä. Seuraavassa hetkessä työni olikin muuuttunut hameeksi, jossa oli upea perhoskoriste vyötäröllä. Jossain vaiheessa jätin keskeneräisen työni luokkaan ja lähdin kotiin. Seuraavana aamuna opettaja huuteli minua, ja kun menin paikalle kehui opettaja työtäni luokan parhaaksi ja kehotti tekemään sen yhtä hyvin loppuun asti. Kehuista ilahtuneena läksin jatkamaan kutomista, mutta en löytänyt puikkojani mistään. Lopulta jouduin keräämään setin eri paksuisia puikkoja, mutta pääsin ainakin taas kutomaan. Kudoin ja kudoin ja yhtäkkiä en ollutkaan koulussa kutomassa vaan kotona äidin ja isän kanssa. Minun piti kysyä äiskältä neuvoa, kun jokin oli menossa pieleen hamosessani. Sain apua ja pääsin jatkamaan uurastustani. Jonkin ajan päästä äiti jo hermostui, kun en muuta tehnyt kuin vain kudoin. Närkästyneenä äiti käski minun lopettaa kutominen heti. Minua harmitti, sillä hame oli juuri pahimmoilleen polvimittainen.
- - - - -
Olin päässyt uintivalmennukseen ja harjoittelin valmentajani kanssa maauimalassa. Valmentajani, joka oli keski-ikäinen mieshenkilö istui altaan vieressä olevan pukukopin katolla ja tarkkaili treenejäni. Kun olin muutaman altaan mitan uinut, käski valmentajani minun nousta ylös kopin katolle saamaan ohjeita. Valmentaja huomatti jotain uintirytmistäni. Jotain, että pinnalle noustaan hengittämään käsillä vetäen ei jaloilla potkaisten. Itse valitin kipeistä vatsalihaksistani, johon valmentajani vain huomautti, että onhan minulla vähän tuota mahaakin. Sitten mies käski minun palata altaaseen harjoittelemaan. Kun lähestyin tikapuita mennäkseni takaisin alas, tajusin yhtäkkiä, kuinka kamalan korkealla olinkaan. Kun lähdin laskeutumaan tikapuita alas, alkoivat tikapuut huojua holtittomasti ja astinpuut irtoilivat heilumaan sivusuunnassa sitä mukaa, kun niille astuin. Valmentajani oli tullut seisomaan portaiden yläpäähän katselemaan tikapuissa rimpuiluani yrittämättä edes pidellä tikapuita paikallaan. Siellä se vain seisoi ilkikurinen virne kasvoillaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Unet ovat pelkoja ja toiveita. Pelkäät, että mahasi kasvaa ja toivot, että äitisi olisi komentelemassa sinua.
Näin puhui Kotifreud.
Ensin luin että mitvit??? Mediatuotannon opettaja käskee kutomaan jotain. :DD
Osuva analyysi, Kotifreud!
Tumppa, joskus kyllä tuntuu kurssisisällöt olevan juurikin noin kaukana olennaisesta. Tässähän kuitenkin oli, kuten epäilemättä huomasitkin, kyseessä uni.
Lähetä kommentti