Onhan täällä tuvassani vielä jotain, mistä pidän - Pajulan puusänky. Siinä on hyvä löhötä ja lekotella.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
Väärässä paikassa, väärään aikaan. Lähes tauotonta, häpeilemätöntä ja useimmiten täysin sisällötöntä löpinää 80-luvun lopulta alkaen. Nyt myös sähköisenä.
Lukijat
Tietoja minusta
- malla
- Taiteen maisteriopiskelija, taide- ja kulttuurialan pätkätyöläinen, tyttöystävä, seniorikoiran "emäntä", kuopus ja ainoa tytär...
Blogiarkisto
-
►
2010
(2)
- ► tammikuuta (2)
-
►
2009
(3)
- ► toukokuuta (1)
- ► huhtikuuta (1)
- ► helmikuuta (1)
-
▼
2008
(42)
- ► joulukuuta (3)
- ▼ marraskuuta (7)
- ► heinäkuuta (1)
- ► helmikuuta (4)
- ► tammikuuta (3)
-
►
2007
(41)
- ► heinäkuuta (8)
- ► toukokuuta (2)
- ► huhtikuuta (4)
- ► maaliskuuta (5)
- ► helmikuuta (5)
- ► tammikuuta (6)
-
►
2006
(23)
- ► joulukuuta (2)
- ► marraskuuta (4)
- ► heinäkuuta (3)
5 kommenttia:
Tuttu sänky. Muistaakseni, en tiedä onko sama, siinä oli hevosen kuva veistettynä puukolla selkänojassa tms.
En ole varma olisinko koskaan nukkunut tuossa. Pajulassa asuin kyllä nuoren elämäni aikana paljon.
Onneksi petsasit tummaksi!
Pajula oli ihana paikka. Tai siis onhan se vieläkin :)
Hevosenkuvaa en ole havainnut, mutta "Ana" löytyy raaputettuna ja lisäksi selkänoja on täynnä pieniä reikiä, kun kossit ovat ammuskelleet...
Ja joo, ehdottomasti oikea valinta tuo tumma petsilakka.
tarkkailija: Se hevosen kuvalla varustettu Pajulan puusänky on puolestaan minulla. =) Martti-setä sen siihen on kuulemma piirrustanut.
OK. Selvisipä sekin mysteeri.
Lähetä kommentti