Näin oli kirjoitettu vieraskirjaan Jussi Tukiaisen taideteoksesta. Taiteilija itse tykkäsi, että se oli parhainta krittiikkiä ikinä ja nauroi makeasti päälle.
Näen mielessäni, kuinka esitän opinnäytetyötäni auditoriossa ja sitten ohjaajani kommentoi "Tämmöstä paskatyötä ei olis tänne pitäny tuoda". Sitten minä nauran ja tykkään, että olen saanu parhainta kritiikkiä ikinä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hehhehhheee...itselle nauraminen on yksi onnellisuuden mittareista---minun mielestäni siis, sanoi mamma
Niin minustaki! Onneksi minua naurattaa aika usein.
Lähetä kommentti