Litterointiylläri

Hehhei! Olinkin ajatellut, että ihan liian pikkuisen teettää työtä tuo opinnäytetyö, joten onneksi haastattelut pitää sittenkin litteroida sanasta sanaan. Voi räjähtelevät lihassäikeet sentään! Melkein tunnin olen kuunnellut, naputtanut, kelannut, naputtanut. Aikajanalla haastattelua on kulunut viisi ja puoli minuuttia reilusta neljästäkymmenestä. Parantelenpa jotenkin tätä istumisergonomiaa ja jatkan naputtelua. Miten joku oikeasti haluaa olla työkseen tutkija? Mulle on kyllä ihan tarpeeksi vastentahtosta puuhaa kirjottaa tämä säälittävä kolkytsivunen nivaska...

Kuvassa Ritva Nurmen "Uunokuikelo"