Se on sadetanssi

Tänään oli hankala keskittyä aiheeseen kulttuuriyrittäjyyden tunnilla. Se kurssi on käynyt kovin tylsäksi sen jälkeen, kun mukaan tuli vaihtari, minkä jälkeen opettaja-raukan piti alkaa opettaa englanniksi. Nyt ollaankin ihan palikkatasolla sitten.

Sielläpä sitten tunnilla vanhan ajan henkeen piirtelin ja pohdiskelin kaikenlaista. Melkein rupesi ääneen naurattamaan, kun muistin yhden jutun. En tiedä, koska minulle on valjennut, että intiaanit (nekö?) harjoittivat sadetanssiaan kuivina kausina saadakseen vettä taivaalta. Minulle ja nuorimmalle veljelleni sadetanssi tarkoitti sitä, että sateen sattuessa kaivettiin eteisen yläkaapista keltaiset remonttimyssyt, joissa oli komea punainen painatus "sika". Nämä hatut päässä, ja ehkä muitakin hassuja asusteita, juostiin ulos sateeseen tanssimaan. Voi, sitä villiä meininkiä! Tietenkin piti tanssia ikkunan edessä, niin että äiti sai sisällä katsoa. On varmaan ollut hauskaa uskotella pikku lapsosilleen, että tätä on sadetanssi. Katsella sitten, kun hullut naperonsa silmät kirkkaina nyökkäilevät ja porhaltavat pihalle sateeseen, tanssivat sitten kuin transsissa.

Jos vielä joskus käy niin, että minullakin on lapsia, toimin ehkä samoin. Kyllä vain haluan minäkin hymyssä suin istua ikkunassa, kourassani kuppi kuumaa kahvia ja katsella läpimärkiä nauravia lapsia.