Viikko viisi tähän asti

Viikko vetelee viimeisiään, joten tässäpä pieni kooste.

Maanantai: Käytiin katsomassa keskustassa huikeaa kämppää. Vahvasti uskon, että ei olla sitä saamassa. Adoptioiskä käytti Amarillossa syömässä adoptiovaarin piikkiin. Kiitos.

Tiistai: Vastuuopettaja hylkäsi hetkeksi hiirulaisen roolinsa ja oli tosi skarppina ojentamassa opintojani. Kulttuuripolitiikan tunnilla on outoa, kun siellä ihan oikeasti pitää koko ajan tehdä joitain harjoituksia. Olen unohtanut, millaista on oikeilla oppitunneilla.

Keskiviikko: Opinnäytetyö lähtee hiljalleen muotoutumaan. Nostakaa päätänne savolaiset taiteilijasielut, te uuden ajan kansantaiteilijat! Kolme tuntia kulutin tehden oikeasti järkeviä juttuja, jotka toivottavasti edistävät elämääni ja kasvuani ihmisenä. Kirjoitin ja lähetin ainakin yhden kesätyöhakemuksen. Hallituksen kokouksessa oli tällä kertaa onneksi sen verran sakkia, että oltiin päätösvaltaisia.

Torstai: Kulttuuriyrittäjyyden tunnit oli peruttu, joten minulla oli hyvin aikaa hoitaa asioita. Kävin siis toimistolla ja oodikollegan kanssa tuskailtiin eurokankaan lahjakortin kanssa. Onneksi en ole rikas! Oli niin vaikeaa keksiä, mihin satasen törsää. Ostettiin väripiristystä toimistoon ja sitten joitakin peruskankaita, joista voi vaikka väsätä messuille mainoslakanat. Tilitoimistossa kävin viemässä lappusia, joita olen salapoliisin tavoin kaivellut sieltä täältä. Jotain lappusta se kirjanpitäjä vielä pyysi ja sekin piti käydä toimistolta etsimässä. Näin kiinnostavan kesätyöpaikkailmoituksen.

Perjantai: Osuuskuntien yhteistä projektia taas työstettiin meidän toimistolla. Sanattomaksi vetää, kun yritän kuvailla tunnelmia näistä meidän projektityöskentelytunneista. Tänään yhellä toveriosuuskunnan pojalla oli synttärit ja kakkukin kulkeutui taloon. Lahjuksena annettiin sokerittomia sisuja sekä voimistelurenkaat. Paikalla oli projektin ulkopuolisena henkilönä kollega, joka sijaisti minua Kimblessä. Töistä kun kotiinpäin poljeskelin päätin äkisti, että nyt en enää vehtaa sen samsungin kanssa hetkeäkään. Menin ja ostin nokialaisen. Ikinä ennen en ole uutta puhelinta ostanut. Latasin soittoääneksi Tyttö Lapinmaan.

Olen hukassa kesäsuunnitelmieni kanssa. Opinnäytetyötä? Palkkatyötä? Mikkelissä? Lapissa? Jossain ihan muualla.

Uteliaisuuttani soitin sinne kiinnostavaan kesätyöpaikkaan ihan vain kyselläkseni perustietoja hommasta. Jossain vaiheessa oivalsin vastailevani työhaastattelun tyyppisiin kysymyksiin esimerkiksi vahvuuksistani. Erikseen työhön ei tarvitse edes hakemusta tehdä, ja mies puhelimen toisessa päässä tuumasi, että työnsaantini olisi jopa melko todennäköistä. Minun pitää sinne ilmoittaa kunhan päätän, mitä aion kesällä tehdä. Tuota työtä varten pitäisi siirtyä suurehko harppaus Suomen kartalla.

Tällä viikolla
piristävää: Naapurin serkku tuli takaisin reissuiltaan torstaina.
tyhmää: yltiöpäinen rehellisyys tv-lupatarkastajan edessä.
hauskaa: toimisto-perjantain juttutuokiot.
innostavaa: tapaaminen opparinaisen kanssa.
raivostuttavaa: pitämättömät lupaukset hiihtoladulle hakeutumisesta.
ei-ehkä-loppuunmietittyä: uusi känny.