On aika imartelevaa ja mieltä ylentävää, että joku kaipailee juttujani. Ikävää tietenkin siinä mielessä, että odottelija on sitten joutunut kerta toisensa jälkeen pettymään todistaessaan tämän sivuston hiljaiseloa. No, iso mies, lienee kestänyt.
Koska mitään luontevaa ajallista jatkumoa minun on vaikea luoda suhteessa aikaisempiin kirjoituksiin, annan kaiken tulla epäloogisina ja irrallisina tajunnanvirran otteina.
Uskottelen vuosi vuodelta itselleni, etten ole ollenkaan kesäihminen. Kuitenkin aina keväisin huomaan jokaisen uuden askeleen kohti kesää kohottavan mieltäni kummasti. Näinpä taisi käydä tänäkin keväänä.
Alkuperäinen kunnianhimoinen kesäsuunnitelmani oli olla ahkera opiskelija ja tehdä opinnäytetyö viimeistä silausta vaille valmiiksi. Tarkoitus oli siis jumittaa pikkuruisessa huoneessani iho maidonvalkoisena kuin arvokkaimmalla arjalaisnaisella ja pysytellä poissa ulkoilmasta rahvaan ruskettaessa hiestä kiiltelevää hipiäänsä. Kesätöihin en ollut aikonut hakeutua ollenkaan. Toisin kuitenkin kävi - pari hakemusta lähetin ja pari paikkaa lunastin.
Ensimmäinen pesti kesti touko- ja kesäkuun ajan. Olin Anttolanhovissa taidenäyttelyavustajana pystyttämässä tämänkesäistä HoviArt -taidenäyttelyä. Toimenkuva vaihteli Remontti-Raijasta Toimisto-Terttuun. Hauskaa puuhastelua oli ja vaihteeksi ihanan aivotonta. Työn puitteissa kirjoittelin blogiakin http://hoviart.blogspot.com
Kakkoskesätyö starttasi heti ensimmäisen päätyttyä. Tai oikeastaan minusta tuntuu, että olin tämän työn tehnyt jo huhti - toukokuussa, kun otin yhteyksiä paikallisiin yhdistyksiin, seuroihin ynnä muihin. Parhaani mukaan koitin houkutella esittäytyjiä Mikkelin kävelykadulle. Toimin siis Mikkelin kaupunkikeskustan kehittämisyhdistyksellä kävelykadun pientapahtumatuottajana. Koska aikataulut olin jo tehnyt, heinä - elokuussa tehtävikseni siis jäi lähinnä vain lehti-ilmoittelut sekä kopilla päivystäminen, toimijoiden tapaaminen ja tanssiryhmien vieraillessa äänentoiston käyttäjänä toimiminen. Joka päivä nostin esiin shakkikerholaisten torishakit ja pelailin jokusen kerran itsekin. Tasostani kertoo se, että yhden pelin aikana ehdin tehdä kaksi siirtoa ennen tappiotani. Leppoisa kesätyö oli sekin, niin että kaiken järjen mukaan aikaa ja energiaa olisi pitänyt riittää vielä opinäytetyöllekin, mutta kesäelämä vei mukanaan. Koska työni tein pääasiassa ulkoilmassa ja vielä vapaa-ajallakin oleilin paljon piha-maalla olikin tuloksena paahteinen iho. Ei vitivalkoinen, kuten oli määrä olla.
Teoriani sille, että ilta toisensa perään ajauduin töiden jälkeen lusmuilemaan sen sijaan, että olisin opiskellut, perustuu siihen, että minulla oli äärimmäisen huonosti vapaapäiviä. Yksi siellä toinen täällä ja koko kesän aikana kaksi peräkkäistä vapaata ainoastaan juhannuksena ja heinäkuun lopulla. Ne onneksi käytin mitä mukavimmissa merkeissä. Juhannuksena olin veljen avopuolison vanhempien mökillä. Ihanaa ja vastaanottavaista väkeä oli tuolla pikkuruisella mökillä. Veljeni anoppi on lupautunut olemaan myös minun anoppi siihen asti, että saan oman. Minusta anopit on hurjan kivoja. Anoppi olisi hyvä syy hankkia poikakaveri. Sen erään takavuosien kesäheilankin olisin melkein voinut pitää ihan vain siitä syystä, että äitinsä oli niin herttainen. Heinäkuun kaksi peräkkäin sattunutta viikkovapaata vietin Saimaalla veneillen. Kaiken onnen lisäksi kyseisille päiville sattui kesän parhaat säät.
Nyt on kesätyöt (ja kesä!) ohi ja olen jopa edistänyt opinnäytetyötäni ainakin sen verran, että kaksi haastatteluaikaa olen ensi viikolle sopinut. Jos ne saan kunnialla hoidettua, olen luvannut palkinnoksi junailla itseni Helsingin juhlaviikkoja ja eritoten Taiteiden yötä ihmettelemään. Kari Cavénilla on näyttelyn avajaiset, joihin sain kutsun ja lisäksi ainakin senaatintorin ilmaiskonsertti kiinnostaa.
Nyt toivon itselleni supertsemppejä opintojen loppurutistukseen. Jos olen jouluna kulttuurituottaja, niin se on, ystävät hyvät, suurempi juttu kuin ihminen kuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti