Fritt Fall

Hieno homma, että ryhdistäydyin ja lähdin kokemaan kulttuuria - yksin. Miksipä pitäisi olla kiusallista käydä tilaisuuksissa ihan itsekseen?

Tämä RinneRadion ja Circo Aereon Fritt Fall oli kyllä näkemisen sekä kuulemisen arvoinen teos. Se oli siis yhdistelmä elektrojazzia ja sirkuskoreografiaa. Kaikki elementit yhdessä (mukaanlukien onnistuneen valaistuksen) saivat aikaan mielettömän intensiivisen tunnelman. Tykkäsin kovasti eläväisestä dramaturgiasta; yleisöä kiidätettiin sopivalla tahdilla tarkkailemaan herkkiä hetkiä villiä venkulointia. Leppoisa huumori hihitytti, esiintyjien taituruus hämmästytti ja kekseliäs musiikki vei mukanaan.

Onneksi oli muuten sade loppunut. Esityksen alkaessa yleisöä ei ohjattukaan saliin vaan pihalle. Pikkuisen kauhistutti, sillä en ollut varannut ulkovarusteita, eikä ilma ollut mitenkään lämpöinen. Ulkona nähtiin kuitenkin vain pieni alkunäytös. Siinä tanssija-akrobaatti Sanna Silvennoinen kiskaisi itsensä kevyesti puuhun sidottuun köyteen kieppumaan Tapani Rinteen musisoidessa maan tasalla.

Oijoi, oli kaikin puolin hieno keikka. Ainoa, mikä harmitti, ei ole vika sinänsä. Olisin vain tarvinnut itselleni useamman silmäparin, sillä välillä oli hetkiä, jolloin olisi pitänyt saada tuijottaa jokaista taiteilijaa. Joka puolella näyttämöä tapahtui jotain jännää ja silmäparkani joutuivat poukkoilemaan silmäkuoppieni päästä toiseen ihan hurjaa tahtia.

En ole ennen RinneRadion musiikista varsinaisesti vaikuttunut, mutta nyt olisi lähtenyt levykin mukaan, ellei muu yleisö olisi ehtinyt ostaa pöytää tyhjäksi edelläni.