En saanut rillejäni vielä tänäänkään. Se on paha, sillä kun huomaamattani joudun siristelemään silmiäni nähdäkseni paremmin, syvenee otsaryppyni entisestään. Niin, ajatelkaa! Minulla on otsaryppy kaksikymppisenä. Voi ei! Juuri muistin, että kaksi otsaryppyä sittenkin! Uimahallin pukuhuoneessa viime viikolla tajusin toisenkin mokoman valtaavan alaa otsaltani. MISSÄ NE PAHUKSEN SILMÄLASIT VIIPYVÄT? On kulunut jo kaksi viikkoa.
Näöntarkastuksessa optikkosetä kysyi:
- Särkeekö sulla paljon päätä?
- Ei mulla särje koskaan päätä, vastasin.
- Oletpa onnekas. Tällainen taittovika oireilisi varmasti pahoina päänsärkyinä.
Kerroin mammalle jutun.
- No voi että, pitäisköhän sinun kuitenki soittaa ihan silmälääkärille? äiti pohti.
- Ai miks? ihmettelin.
- No tuo taittovika ja päänsärkyä, kuullostaa pahalta.
- Siis mulla ei ole päänsärkyä, vaikka periaatteessa pitäis olla.
- Niin, niin. Sepä juuri.
- Eli minun pitäis mennä silmälääkärille ja kysyä, mikä on vialla, kun päätäni ei särje?
- Niin, ehkä sitä ei särje, kun ei ole mitä särkeä.
Ai siis järkeä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Elähän hättäile, sinä olet kaikkein täysijärkisin tyttäreni mitä minulla ikinä ollut on.Ja täysipäisempi olet kuin minä itse ikinä ollut olen.
Ihana olet ja rakas.
Sano mammuli
Voi, kiitos :)
Pitäsiköhän sinunkin taas ottaa sitten pää täyteen?
hehee, ihana! :)
Muista muistuttaa mua siitä että otan maanantaina sen uurron sulle mukaan!!
Minäpäs muistuttelen uurrosta sitten lähemmin. Saan täällä ylpeänä ystäville esitellä meidän laatuviihdettä :D
Olipas hauskoja keskustelupaloja. Mutta noin kymmenen vuoden kokemuksella tuumaan, että kakkulatoimittajasi on hidas, mahtaa olla Hämeestä kotoisin, vaihda ensi kerralla siis optikkoliikettä ;)
Lähetä kommentti