Yks Malla tässä terve

Toivottavasti oli edes vähän ikävä edes jollakin tämän jälleen melkoisen pitkäksi venähtäneen tauon aikana. Ainakin Köpin heila Pohjanmaalla on kuulumisia kaipaillut, eikö vain?

Syksykin taas meni niin vikkelään, etten edes kunnolla muista, mitä olen puuhaillut. Ainakin vanhan koulukaverini kanssa järjestimme AD/HD-aiheisen seminaarin. Se oli minulle osa opintojeni projekteja. Samassa tilaisuudessa toimin myös toisena juontajana, mikä oli ihan mukava kokemus. Syksyllä lupauduin myös aloittamaan vuodenvaihteessa osuuskuntamme toimitusjohtajana. Aikaresurssien vuoksi perehdytys tehtävään jäi hyvin lyhyeksi, joten nyt on paljon opeteltavaa. Tosin tällä tavoin tykkäänkin oppia. Siis näin, että oppi tulee aitoon tarpeeseen. Osuuskuntalakia selailee paljon mieluummin selvitelläkseen omia työtehtäviään, kuin vaikkapa yritysopintojen tenttiä varten. Joulukuun alussa jätin taas eteläisen elämän ja kolmen viikon työputkea suorittamaan bussioppaan tuttuihin tehtäviin. Mukava tunne on, kun on oikeasti saanut touhuun varman otteen ja tunsi, että homma luistaa hyvin. Asiakkailtakin tuli erinomaista palautetta. Suurimmaksi osaksi asiakkaat olivat irlantilaisia, viimeinen ryhmäni ainoastaan brittejä. Niin ihastuttavia ihmisiä oli tänäkin vuonna, että melkein ikävä tuli joitakin. Heti kun töihin lupauduin, ilmoitin, että tänä vuonna en joulua työskentelisi. Pysyinkin päätöksessäni, vaikka aluksi hieman kauhulla pelkäsin, että kolmisin äitin ja isän kanssa joulua juhlittaisiin. Tulipa kotiin onneksi kuitenkin Rovaniemen isoveikka vaimoineen ja lapsikaksikon kanssa.

Ennen vuoden vaihdetta oli kummitytön ristiäiset Pohjanmaalla, josta jatkoin matkaa Juankoskelle. Siellä vaihtui vuosi melkoisen mielenkiintoisissa tunnelmissa. Eräässä juankoskelaiskodissa oli kunnon karkelot, joissa oli varmaan prosentti koko pitäjän väestöstä; isiä, poikia, äitiä, tyttäriä, serkkuja, työkavereita, naapureita... Ja kaikki yhtä hyvässä tuiskeessa. Karaokelaitteissa raikasi tietenkin Juicen parhaat, jotka jokainen osasi veisata, jos ei nyt ihan nuotilleen niin ainakin ihanasti siitä vierestä.

Autuasta oli kyllä palata omaan kotiinkin. Kun on elänyt epämääräistä matkalaukkuelämää lähes kuukauden verran, on hienoa saada tavarat paikoilleen ja vaatteet kaappiin, päästä omaan sänkyyn... Kotikotona Muoniossakin on hyvä oleilla, mutta nytkin olin joka ikinen päivä töissä itsenäisyyspäivästä aaton aattoon, niin että eipä lomailuun sitten jäänyt oikeastaan kuin vain kolme päivää. Toivottavasti en vanhempiani aivan hulluuden partaalle ajanut siellä niin pitkään majaillessani.

Koulussa käyn nyt kahdella kurssilla; on kulttuuripolitiikkaa ja kulttuuriyrittäjyyttä. Lisäksi olen taas mukana yhdessä projektissa, mutta tällä kertaa puutekniikkaa opiskelevien poikien kanssa. Teemme esiselvitystä eräänlaisen uuden osuuskuntien osuuskunnan perustamista varten. Tänään tämä touhu alkoi, ja oikein hauskalta vaikuttaa. Jännältä tuntuu, kun nyt toimin toimitusjohtajana osuuskunnassa, kun opettajat ottavat yhteyttä pyytääkseen minua kertomaan osuuskuntamme toiminnasta uusille opiskelijoille tai muille eri kurssien opiskelijoille.

Monenlaista mielekästä toimintaa on tässä lähiaikoina luvassa. Seuraava erinomaisen miellyttävä toiminto on käydä nukkusille. Huomenna aion siivota ja hoitaa hirmuiset kirjastovelat pois ja toivottavasti teen myös hartaudella säästelemiäni koulutehtäviä vihdoin ja viimein valmiiksi asti.