Kotipuuhasteluja

Viime aikoina olen rohkaistunut kokeilemaan uusia juttuja keittiössä. Mysliä olen esimerkiksi pari kertaa tehnyt itse. Siitä tulee hyvää, ja on hauskaa keksiä omia sekoituksia. Nyt juuri paahtui uusi satsi, jossa oli neljän viljan hiutaleita. vehnäleseitä ja erilaisia pähkinöitä murskana, päällä hieman hunajaa. Lopuksi lisäsin kuivattuja karpaloita. Maistuu aamulla viilin kanssa. Ruokana tänään (ja ison annoksen vuoksi varmaan koko ensi viikon) oli kasviskeittoa mamman ohjeella. Keiton kanssa mussutin oliivimuffineja, joihin reseptin repaisin taannoin hesarista.

Minua kosiskellaan muuttamaan naapuritaloon keväällä, kun siitä vapautuu huone. Toisaalta tämä yksinasuminen on niin onnellista, etten tiedä, haluanko jakaa asuntoa kenenkään kanssa. Toisaalta, säästöä siinä tulisi reippasti ja naapurin tytöt ovat kyllä tosi mukavia. Kämppäkin on valtavan kokoinen ja kodikas. Tämä tupa taas rapistuu hiljalleen käsiin: vessan oven kahva ei pysy paikoillaan ja keittiön alakaapista on mennyt rikki se sellainen klipsi, johon sen oven kiinnikkeen pitäisi napsahtaa kiinnni. Nyt pitää tunkea aina keittiöpyyhe tiukasti oven väliin, ettei se retkota auki.

Pari viikkoa sitten tunsin todella olevani isäni tyttö, kun yllätin itseni arkipäivän luovuudella. Isähän on sellainen keksijänero. Tilanne täällä oli seuraavanlainen: olin ostanut pari uutta käsipyyhettä hemtexin alesta. Niistä ei löytynyt niitä sellaisia ripustusnaruja (miksi niitä sanotaan?). Etsin kaupasta klipsejä, joilla ne voisi ripustaa koukkuun, mutta sellaisia ei löytynyt. Kotona sitten havaitsin kyhäileväni sellaisia verhopidikkeistä ja käyttämättömistä kengännauhoista. Askartelumassaakin sattui löytymään, joten kengännauhan ja verhoklipsin kiinnityskohdan päällystin itsekuivuvalla massalla. Rehellisesti sanottuna tuotokset on aika hemmetin rumat, mutta ne toimii. Ja minä tein ne itse, hurraa.