Melkein kuin äidin tekemää

Leipominen on taitolaji. Ei riitä, että kulhoon mittaa oikean määrän aineksia oikeassa järjestyksessä. Tämän lisäksi on hallittava erilaisia sekoittamistekniikoita ja noudatettava oikeaoppisia kohoamislämpötiloja, on varottava taikinan paakkuuntumista, juoksettumista, säikähtämistä... Ja vielä paistamisessakin on ihan omat haasteensa.

Ajattelin kuitenkin leipoa mustikkapiirakan. Halusin tehdä suosikkiani. Sitä, mitä äitikin aina tekee. Sitä, jossa on mehevä pohja ja rapeaa muruseosta marjojen päällä. Resepti vaikutti yksinkertaiselta. Edes sähkövatkainta ei tarvittaisi, vaan taikina nypittäisiin käsin. Kaikki vaikutti lupaavalta vielä siinä vaiheessa, kun levitin valmista taikinaa pellille paistamiseta varten. Ripotellessani marjoja taikinan päälle mieleeni kuitenkin yllättäen muistui, että marjoihin olisi ehkä pitänyt lisätä jotain. Kurkkasin epävarmana reseptiä ja niin olikin päässyt käymään, että marjaseoksestani puuttui sokeri ja perunajauhot. Lisäsin puuttuvat aineet jälkikäteen paistoa vaille valmiin piirakan päälle. Ei kai voisi olla mitään syytä, miksi ne eivät toimisi siinä, ajattelin.

Piirakka ruskettui uunissa verkkaisesti kuin suomalaisturisti aurinkorannalla: aluksi tulosta ei ollut näkyvissä juuri lainkaan ja seuraavassa hetkessä jo melkein liiaksikin. Kiskaisin herkun ulos uunista ja tutkin tuotosta kriittisin silmin. Ei havaittavaa kuohkeutta, leivontarasva epämiellyttävästi pinnassa muistuttaen erehdyttävästi ohimoille herahtavia hikikarpaloita. Suoraan sanottuna yhdennäköisyyttä äidin vastaavaan piiraaseen ei juuri ollut. Tärkein seikka oli vielä arvioimatta - maku. Hyväähän se oli, vaikka ei lähellekään niin herkullista kuin äidin tekemä.

Mitä ne äidit, mummoista puhumattakaan, tekevät leipoessaan ja ruokaa laittaessaan eri tavalla? Ei epäilystäkään, etteikö (lähes täydellisesti) noudattamani resepti olisi ollut juuri se sama, jota äitini käyttää. Jostain syystä en kuitenkaan yhtä hienoa tulosta saanut aikaan. Pitäisikö nyt pian lisääntyä, jotta oppisi leipomaan? Ehkäpä kuitenkin tyydyn keskinkertaisiin leivonnaisiin, kun pelti kuitenkin kiitettävään tahtiin vaikuttaa tyhjenevän.