Toimisto-orjatyötä ja kotiparturointia

Koko kevään pauhasin aivoverisuonet räjähtämispisteessä, kuinka niljasta touhua on istua tuntikausia päivässä tietokoneen ääressä. Lisäksi uhosin, että koko kesänä en kajoa koneisiin, vaan hymyilen kauppatorin auringossa ja heitän voita pannuun ja muikkuja päälle... Vaan eipä tuonut kesä toivottua eroa koneista - täällähän minä istun milloin missäkin asennossa, yrittäen välttää pakaroiden puutumista ja niskojen jumiutumista. Skanneri vinkuu ja niin minäkin.

Aikamoinen väsymys on painanut sulosilmiäni pari päivää. Syynä tähän on yksinkertaisesti liian lyhyet yöunet. Taas olen vain touhunnut kummallisuuksia yömyöhällä. Toissailtana yhdentoista maissa tuijotin telkkaria tajuamatta lainkaan katsomaani ja näpräsin pikkuvarpaan kynnen kanssa, kun se pahus tahtoi jäädä kiinni sukkaan. Kun tätä touhua oli jatkunut jo turhan pitkään hankkiuduin teräasein eroon siitä kynnestä ja painelin pesulle. Tarkoituksena oli tietenkin päästä pian petiin. Toisin kävi. Kun siinä hampaita harjailin ja tuijottelin yhtä hemaisevaa yöotusta peilistä, keksin alkaa leikkiä kotiparturia. Päätin leikata otsatukkani. Muistin nähneeni pikkuruisessa keittokomerossa sellaiset nuhjuiset fiskarsin askartelusakset ja paikansinkin ne varsin pian kuivauskaapista. Eiväthän ne kummoiset olleet, mutta raita-aineen haurastamat hiukseni niillä kuitenkin sai katkottua. Sain aikaan suhteellisen suoran linjan ohimolta toiselle, mutta koska hiukseni ovat melkoisen tuhdit, halusin hieman keventää, kerrostaa uutta otsatukkaani. Tähän tarkoitukseen sakset tuntuivat kuitenkin kelvottomilta. Aloin jo kovasti huolestua, kun toivomaani tulosta en saanut aikaan. Harkitsin jo meneväni alakerran boheemin tytön ovelle kysymään saksia, mutta arvelin, että häneltä löytyisi korkeintaan viidakkoveitsi. Sittenpä mieleeni muistuikin, että kesäkuussahan investoin suurehkon summan ihan varta vasten karvan ohentamiseen tarkoitettuun vempeleeseen! Aivan, siis KARVAN ohentamiseen. Kaivoin siis rinkan pohjalta Kyösti-koiran turkin trimmausta varten ostamani työkalun. Sehän toimi mainiosti. Rapsuteltuani sillä hiuksiani hetkisen uskalsinkin jo olla tyytyväinen. Sängyssä olin sitten vasta yhden maissa.

Eilen oli ihan vakavana päämääränä nukkua hieman enemmän. Ja vielä mitä! Tulin kotiin vasta yhdeksän aikoihin ja ilta hurahti pitkälle jo kokkailun ja syömisen merkeissä. Sinkkuelämääkin piti telkkarista ihmetellä, vaikka onhan tässä omassakin sinkkuilussa sietämistä. Viimeisenä punastelin kuin pahanen pikkutyttö, kun maikkarilta tuli "The Sex Inspectors". Kello ei tainnut olla vielä kahtatoistakaan kun jo harjasin hampaitani samalla kun brittipariskunta tv:ssä harjoitteli kymmeniä eri asentoja. Kyllästyin pariskunnan jumppaan ja kävin syljeksimässä tahnat altaaseen ja uskottelin itselleni alkavani nukkumaan. Jotenkin ihmeellisesti sillä viiden metrin matkalla kylppäristä sänkyyn suunnitelmani kuitenkin muuttui ja päädyin tietokoneelle päivittämään Excel-laskentataulukkoa työtunneistani.

Tunteja olenki laskenut ahkeraan. Nyt niitä on kutakuinkin 290. Lähtötunnelmissa siis ollaan!
Tämän päivän jälkeen enää kaksi päivää toimistossa ja sitten suuntaan pohjoiseen. Pitkään tosin haaveilin päinvastaisesta ilmansuunnasta, mutta olenkin tainnut syödä kaikki rahani, joten täytynee ilahduttaa äitiä ja isää läsnäolollani sekä orjatyöpanoksellani, kun siitä olen nyt näiden seitsemän viikon aikana niin innostunut. Ahneet ne palkkaa kaipaa. Meille nöyrille ja jalomielisille riittää lämmin käsi ja kiitos.

Tänään tai huomenna (artisti ei muistanut ajankohtaa...) lähden saareen kuuntelemaan banjomiestä ja fanittamaan eturiviin, kun niin lupasin.

Nyt annan Haapaveden historian hurmata minua vielä hetken ajan vanhojen lehtileikkeiden muodossa. Sitten vaellan tilapäistupaani. Tänään sitten hyvät yöunet!